Siirry sisältöön

Pähkinäpensas: syömäpähkinöitä ja siitepölyä

Ajatukset hetkeksi kivikauteen, nykyisen Pohjois-Pohjanmaan tienoille. Oih, mitä lämpöä ja merellistä ilmastoa. Pähkinäpensas (Corylus avellana) oli tuolloin eläneen Pällin miehen ruokakasvi, monen muun sellaisen kasvin ohella, joita nykyisin harvemmin näkee näillä leveyksillä. Pällin mies oli muutenkin neuvokas ja esimerkiksi sai hyödyllistä piikiveä käyttöönsä kaukomaille suuntautuvien kauppayhteyksien ansiosta. Lisäksi hän louhi ruusukvartsia työkaluihinsa, aloitteli tervantuotantoa ja muotoili keramiikkaa Pällin savesta. Lisää muinaisen Pällin miehen elämästä voit lukea kotiseutukirjailija Juhani Puhakan Muhos-aiheisesta kirjasarjasta.

Takaisin nykypäivään. Pähkinäpensas on etelän ja erityisesti valoisien kasvupaikkojen kasvi. Pohjois-Pohjanmaalla se saattaa tulla toimeen puutarhoissa. Teiden varsilla etelässä usein näkee noin metrin korkuista kasvustoa; pensas voi saavuttaa 2-5 metrin korkeuden.

Kukinta-aikaan keväällä hedekukat roikkuvat norkkoina, jotka muistuttavat koivujen norkkoja, mikä ei ole suuri ihme, sillä pähkinäpensas kuuluu koivukasvien heimoon (Betulaceae). Muistan, kun lapsena katsoin teksti-TV:n siitepölytiedotteita. Harvinaisin merkki kartalla oli “C”, joka tarkoitti pähkinäpensaan siitepölyä. Selvää on, että merkki ei voinut olla “P”, joka tietysti oli varattu yleisemmälle pajun tai pujon, en muista kumman, siitepölylle.

Pähkinät ovat samantapaisia kuin ne, joita kaupassa myydään nimellä hasselpähkinä, mutta kaupan hasselpähkinät ovat Luontoportin mukaan isopähkinäpensaasta (Corylus maxima). Tosin englanninkielinen Wikipedia väitti ainakin vilkaisuhetkellämme, että kaupallinen “hazelnut” on yleensä Corylus avellana...

Mitä muuten “pähkinä” edes tarkoittaa? Onko se suunnilleen sama asia kuin “hedelmä” mutta ruskea ja vaikeasti avattava? Tieteen termipankki sen kertoo: “kuiva, kovakuorinen, avautumaton yksisiemeninen hedelmä”. Maapähkinä (Arachis hypogaea) kuuluu hernekasvien heimoon (Fabaceae) eikä sen hedelmä ole pähkinä vaan palko.

 

Pähkinäpensas
Pähkinäpensaan lehtilavan yleismuoto, yhdistettynä pensaan kokoon, voi luoda nopealla silmäyksellä mielikuvan esimerkiksi pienestä lepästä. Kuten lepällä, lehti on toissahainen, mutta korostetummin muodoin. (Otso: Helsinki, Taka-Töölö, tienvarsi)

 

Pähkinäpensas
Pähkinäpensaan lehti on kunnolla karvainen ja pehmeä sekä lyhytsuippuinen eli kärjestä lyhyesti terävä. Nämä lehtituntomerkit erottavat pähkinäpensaan lepästä. Lepänkin lehdissä kasvaa usein harvahkoa hentoa karvaa. Tässä kuvassa näkyy pähkinäpensaan lehden se muoto, joka omassa mielessäni on stereotyyppinen ja oikea: lehti ensin levenee kärkeä kohti ja suippenee sitten. Aina ei muotokieli kuitenkaan ole näin korostettua, vaan lehden yleismuoto voi olla pyöreämpi, silti kuitenkin toissahainen. (Otso: Helsinki, Taka-Töölö, tienvarsi)

 

Pähkinäpensas
Pähkinäpensaan karvainen pörröisyys ei rajoitu vain lehteen. (Otso: Helsinki, Taka-Töölö, tienvarsi)

 

Olen lähes varmasti joskus puistossa tms. istutuksia sisältävässä paikassa luullut samantapaisen lehden perusteella pähkinäpensaaksi kynäjalavaa (Ulmus laevis) tai vuorijalavaa (Ulmus glabra). Lehden tyvi on pähkinäpensaalla Luontoportin mukaan herttamainen, minkä pitäisi selvän karvaisuuden ohella erottaa pähkinäpensaan lehti jalavista, joiden lehden tyvi on usein selvästikin epämukainen.

Puutarhakasvina pähkinäpensas on oiva monivuotinen kasvi metsäpuutarhaan. Tämä proteiini- ja rasvapitoinen kasvi tuo ylisukupolvista hyötyä istuttajalleen.

 

Oman lajikkeen valinnasta ja kasvattamisesta pääsee perille Joel Rosenbergin uunituoreen kirjan siivittämänä. Pähkinöitä omasta puutarhasta - Opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen.

 

Pähkinöitä rouskutellessa pääsee Pällin miehen kivikautisiin tunnelmiin.

Lähteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *