Siirry sisältöön

Tietoja blogista

Blogia kirjoittaa yrteistä ja hortasta kiinnostunut Hanna, joka on biokemisti ja farmaseutti, sekä Otso, joka on diplomi-insinööri ja tykkää tunnistaa kasveja luonnossa sekä syödä luonnon antimia.

Blogissa käsittelemme villikasvien tunnistamista ja hyötykäyttöä omakohtaisten kokemusten kautta. Tietoa perinnekäytöstä löytyy useista kirjoista ja rohtoasiantuntijoilta, mutta emme halua toistella tätä tietoa sokeasti vaan yritämme paneutua väittämien taustoihin. Jokainen vanhan kansan vinkki ei välttämättä ole sellaisenaan sovellettavissa nykypäivänä. Tieteellistä tutkimusta perinneyrteistä on tehty harmillisen vähän ja länsimaisella lääketieteellä olisikin paljon ammennettavaa perinnelääketieteestä. Tästä esimerkkinä pihkasalva, jota käytetään nykyään sairaalahoidossakin.

Kasvien tunnistamisessa pyrimme siihen, että blogistamme saisi apua kasvilajien erottamiseen todellisissa tilanteissa luonnossa. Esimerkiksi kasvioppaiden listaamat tuntomerkit eivät välttämättä näytä luonnossa aivan siltä kuin voisi kuvitella, joten yritämme kiinnittää huomiota tällaisiin usein vähälle huomiolle jääviin yksityiskohtiin. Usein myös tosielämän kasviyksilöissä ei näy kaikkia stereotyyppisiä tuntomerkkejä, joita tunnistuskirjoissa on lueteltu. Samoin pyrimme näyttämään vertailua varten lähekkäin sellaisia kasvilajeja, jotka menevät tunnistettaessa helposti sekaisin keskenään.

Huomio! Jos et tunnista turvallista kasvia varmasti, jätä kasvi syömättä. Pyrimme esittelemään myrkyllisiä lajeja hyötykasvien rinnalla, jotta virhetunnistuksia olisi helpompi välttää, mutta emme anna takuuta tietojen ja kuvien laadusta emmekä ole ammattibiologeja. Käytät kasveja omalla vastuullasi.

Huomio! Rohdosten käyttö ei ole suotavaa raskaana oleville, imettäville tai lapsille. Lisäksi lääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia rohdosten kanssa. Erityisesti verenohennuslääkkeiden kanssa tulee olla varovainen.

Hortoilu eli villivihannesten kerääminen ja syöminen on muotia, mutta olemme törmänneet kasvintunnistuksessa joihinkin kompastuskiviin selkeän kootun tiedon puutteessa. On esimerkiksi erittäin mielenkiintoista oppia tunnistamaan parikasveja – tällaisista lajipareista voimme mainita vaikkapa voikukan ja syysmaitiaisen. Hyödyllistä on myös erottaa toisistaan lehdeltään hyvin saman näköinen myrkyllinen kielo ja herkullinen karhunlaukka.

Koulussa opetetaan hyvin vähän syötävistä luonnonvaraisista kasveista. Marjat ja ehkä voikukka tekevät tästä ainoan poikkeuksen. Kouluvuosien jälkeen onkin ollut silmiä avaavaa ja maailmankuvaa avartavaa maistaa villiyrttejä ja huomata, ettei tähän kuollutkaan. Päähän iskostuneen pelon voittamiseksi on tarvinnut rohkaisua. Siedätyshoitoa ovat tarjonneet luonto-oppaat, jotka ovat näyttäneet esimerkkiä, kuinka nokkosta voi poimia suoraan suuhun tai kuinka pihlajansilmusta saa ihanan aromaattisen kokemuksen. Villiyrttikursseja voikin suositella kaikille kiinnostuneille. Samoin yliopiston biologian laitoksen kasvintunnistuskursseja, jos opinto-oikeus sattuu olemaan.

Kaikki sivustolla oleva sisältö (teksti ja kuvat) on käytettävissä Creative Commons -lisenssillä Nimeä-EiKaupallinen 2.0 Yleinen (CC BY-NC 2.0), ellei tietyn sisällön kohdalla toisin mainita.