Siirry sisältöön

Nytkö on aika kuuseen kurkottaa ja katajaan kapsahtaa? Farmakognosisen eli rohdosopillisen sisällön vuoksi postauksen lukeminen voi hetkittäin tuntua puisevalta ja tervanjuonnilta, mutta ei hätää, tekstiä on yksinkertaistettu ja suurin osa tieteellisistä detaljeista on jätetty pois. Lehtipuiden varhaisesta ja nykyisin tunnustetusta terapiakäytöstä olemmekin maininneet aikaisemmin (pajujen ja Aspirinin yhteyden mainitseva postaus, koivupostaus), ja nyt siirrymmekin ikivihreisiin...

Kiinnostuksen lopputyöni aiheeseen herätti apteekin hyllyltä antiseptisen voiteen vierestä löytynyt pihkasalva. Päätin selvittää, mitä tutkimusnäyttöä sille, sekä muille havupuista saataville tuotteille ja aineille löytyy. Työssäni pohdin myös sitä, mitä annettavaa Suomen perinnelääketieteestä olisi koululääketieteelle ja miten Suomen suurta luonnonvaraa, havupuita, voisi hyödyntää paremmin myös farmakologisesti. Havuja p*rkele!

Havupuulajeja tunnetaan maailmassa kaiken kaikkiaan 600-650, joista Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä: mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris), kuusi eli metsäkuusi (Picea abies), kataja eli kotikataja (Juniperus communis) ja maassamme Ahvenanmaan alueella kasvava euroopanmarjakuusi (Taxus baccata) (Luke 2014). Monet muutkin lajit toki kasvavat istutettuina: löytyykö pihaltasi esimerkiksi tuija (Thuja)? Joidenkin havupuulajien – tyypillisesti katajan ja euroopanmarjakuusen – kasvu jää usein pensasmaiseksi.

 

Läpileikkaukset: mänty, kuusi, kataja
Kuusi on selluraaka-aineen lisäksi hyvää materiaalia puuhiilen, kattopaanujen, aidaksien ja lattioiden tekoon. Onpa myynnissä ollut ns. “Tunnelmatakkapuita”, sillä kuusi poksahtelee “kivasti” poltettaessa. Mänty on lujaa, suoraa ja vähäoksaista rakennuspuuta. Kataja on sitkeää ja taipuisaa, joten siitä on tehty muun muassa keittiövälineitä. (Otso: Oulu, Turkansaari)

 

Kanadantuija
Kanadantuija. Tuijien hauskan näköiset lehdet ovat suomumaisia, mikä on yleistä sypressikasvien heimossa (Cupressaceae), johon tuijatkin kuuluvat. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Tuija
Tuija säilyy vihreänä ympäri vuoden, kuten havupuille on tyypillistä. (Instagram-käyttäjä photographer.fromfinland: Oulu, piha. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

 

Japaninmarjakuusi
Paklitakseli on tyynenmerenmarjakuusesta eli lännenmarjakuusesta (Taxus brevifolia) vuonna 1971 eristetty syöpälääkkeenä käytetty yhdiste, joka on tehokas mutta hyvin toksinen (Vähäkangas ja Puistola 2014). Emme löytäneet tyynenmerenmarjakuusta tähän hätään, mutta löysimme sukulaishavupuun japaninmarjakuusen (Taxus cuspidata), kuvassa! Marjakuusien neulaset ovat liuskamaisia. Jos näet Ahvenanmaalla houkuttelevan punaisia "marjoja" havupuussa, älä mene niitä poimimaan, sillä euroopanmarjakuusi on jopa tappavan myrkyllinen. Tämä ei varmaankaan ole yllättävää, kun sen sukulaislajista voidaan eristää syöpälääkettäkin. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Tervahauta
Perinteisessä tervan valmistusmenetelmässä mäntyä kuivatislataan tervahaudassa, josta tervaa valutetaan keräystynnyriin. Arkipuheessa huomion kohteena olevaa ihmistä joskus sanotaan silmätikuksi. Alun perin silmätikku tarkoitti tervahaudan keskiosassa eli silmässä olevaa pystysuuntaista paalua. Tervanvalmistukseen valittujen mäntyraukkojen pihkantuotantoa lisättiin koloamalla ne eli poistamalla suuri osa kuoresta vuosia ennen puiden kaatamista. Tervaa poltettiin suuria määriä Kainuussa, josta se tuotiin vesitse suureen tervakaupunkiin Ouluun. (Otso: Oulu, Turkansaari)

 

Tervatuotteita
Havupuista saatavia tuotteita – kuten hautatervaa ja tervan kusta (tervanpolton alussa valuvaa vetistä nestettä) – on käytetty Suomen kansanparannuksessa ja ravitsemuksessa iät ajat. Tervaa on käytetty antiseptisenä aineena ihmisten ja eläinten hoidossa (Holmbom 2010). Sillä on mm. karkotettu täitä ja rokkoja. (Otso: Oulu, Turkansaari)

 

Kuusenkerkkä
Kuusenkerkistä tehdään mm. siirappia, joka on hyvä lääke käheyteen. Nykyään hipsteribaristat tekevät kylmäkuivatusta kuusenkerkkäjauheesta kuusenkerkkälattea. Maku on havuista. (Otso: Tornio, piha)

 

Puun väkevät aineet myös ihmisen hyödyksi

 

Ei liene yllättävää, että puiden tuottamat puolustusaineet ympäristön hyökkääjiä vastaan ovat eduksi myös ihmisen terveydelle. Farmakologisesti mielenkiintoisia puiden tuottamia molekyylejä ovat ns. sekundaarimetaboliitit. Ne ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka eivät suoraan vaikuta kasvin normaaliin elinkaareen, kuten kasvuun ja lisääntymiseen (Hiltunen ja Holm 2000).  Myös primaarimetaboliitten kuten hemiselluloosan ravitsemuksellisia terveysvaikutuksia on alettu tutkia (Polari ym. 2012).

Havupuiden pihkan kemikaalit ovat suoja puun haavojen paranemiselle, terpeenit toimivat hyönteisten torjunnassa sekä tanniinit ja muut polyfenolit mikrobien ja kasvissyöjien karkoituksessa (Holmbom 2010). Osa puiden sekundaarimetaboliiteista toimivat pölyttäjien ja siementen levittäjien houkuttelijoina, UV-suojana tai ravintona (Hanna: Lopputyö;  suomalaisten farmakognosien raamattu: Hiltunen  ja Holm 2000). Puiden onkin todettu tuottavan paljon samankaltaisia molekyylejä, joita on eristetty terveellisinä pidetyistä ruuista.

 

Sekundaarimetaboliitit
Kuvassa on kasvien sekundaarimetaboliittien luokittelu ja esimerkkejä havupuiden metaboliitesta. Pohjautuu enimmäkseen Virjamon väitökseen 2013.

 

Sekundaarimetaboliiteista esimerkiksi kasvifenolit, kuten lignaanit ovat rikastuneina yleensä sellaisissa puunosissa, mitä teollisuus ei vielä hyödynnä, kuten puun kuoressa ja oksien solmukohdissa (Holmbom ym. 2003). Näistä puunosista sekundaarimetaboliitit ovat myös helposti eristettävissä. Metsäteollisuuden sivutuotteet ovat maassamme suuren mielenkiinnon kohteena, sillä niiden hyödyntämisessä raaka-aineesta ei olisi pulaa. On arvioitu, että yksistään Suomessa metsäteollisuuden sivuvirtoihin menee vuosittain 130.000 kg metsäkuusen lignaaneja.

Viime vuosikymmeninä havupuista on löytynyt ja hyödynnetty farmakologisesti potentteja yhdisteitä, kuten kolesterolia alentava Benecolin “salainen” ainesosa sitosteroli ja marjakuusesta syöpälääke paklitakseli. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto (European Food Safety Authority) on hyväksynyt vuonna 2014 kasvistanoleja ja -steroleja koskevan terveysväittämän niiden kolesterolia alentavasta vaikutuksesta. Vaikuttava annos Käypä hoito -suosituksen (2013) mukaan on n. 3 grammaa päivässä. Sitosteroli ja -stanoli estävät kolesterolin imeytymistä kilpailemalla sen kanssa siirtymisestä rasvapalleromuotoon (miselleihin) ennen kulkeutumista ohutsuolen seinämän soluun, jolloin ne pienentävät veren LDL-kolesterolipitoisuutta (Olkkonen ym. 2015).

Tieteeseen perustuva tutkimus ja tuotekehitys on yleensä hidasta. Jokuhan voisi keksiä ja kaupallistaa yhdessä päivässä jonkin pihkaveden, joka muka parantaa syövän. Sitosterolimolekyylin matka vuoden 1971 löydöstä Benecol-rasvarasiaan kesti 40 vuotta.

 

Gininjuojien lempikäpypuu kataja

 

Kataja
Kataja on varsinkin Pohjois-Suomessa niin usein pensasmainen, että kaikki katajaisen kansamme edustajat eivät sitä ehkä edes hahmota puulajiksi. Etelä-Suomessa saattaa tavata ns. pylväskatajaa, joka on kasvanut puun näköisenä. Kuvassa on kotikataja, pensasmaisena pienenä yksilönä. (Otso: Valtimo, metsä)

 

Katajanmarjoja
Katajan siniset, aromikkaat “marjat” ovat kasvitieteellisesti katajan käpyjä. Kuvassa katajanmarjat ovat vielä vihreitä, siis raakoja. (Hanna: Oslo, Nesodden)

 

Katajaöljy

 

Aiemmissa postauksissa emme ole pahemmin puhuneet öljyistä. Ne ovat usein mukavia kasvituotteita: tuoksuvat hyvälle ja sopivat vaikkapa löytytuoksuksi tai pyykin raikastamiseen, toki kasvilajista riippuen.

Katajaöljy on katajan puuaineesta tai marjoista (kävyistä) tislattu öljy (Brunetton 1999, Hiltunen ja Holm 2000b).  Kotikatajan öljyä on käytetty perinteisesti mm. ulkoisesti liha- ja nivelkivuissa (Enkovaara 2005). Katajanmarjan käytölle lääkinnässä ei ole tieteellistä näyttöä (Herbalbase 2015), mutta jopa eurooppalainen kasvisrohdoskomitea (EMA) on hyväksynyt sen käytön ylävatsavaivoissa, ilmavaivoissa sekä diureettina pitkäaikaiseen perinnekäyttöön perustuen (Herbal medicines for human use 2015).

Katajanmarjan öljyä ei tulisi käyttää yhtäjaksoisesti neljää viikkoa pidempään (Enkovaara 2005). Käyttöä tulisi välttää munuaispotilailla sekä sydämen vajaatoimintaa sairastavilla (Herbalbase 2015).

Suomessa saattaa tavata koristekasvina rohtokatajan (Juniperus sabina), josta eristetyn öljyn on tieteellisestikin todistettu aiheuttavan keskenmenoja eläinkokeissa (Enkovaara 2005). Rohtokatajaa on kansanlääkinnässä käytettykin lapsenpäästöön. Öljy on niin tujua, että saattaa ärsyttää jo ihokosketuksesta. Emme suosittele rohtokatajan käyttöä lääkintään tai ravintona. Emme löytäneet rohtokatajalle varmoja erottavia tuntomerkkejä verrattuna kotikatajaan.

 

Ihan pihkassa

 

Lopputyössä oli ilo viitata vuoden 1578 teokseen (Olai), jossa metsäkuusen pihkasalvaa on kerrottu käytettävän ihon erilaisissa infektioissa.

 

Männyn pihkaa
Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota havupuut erittävät pihkaonteloihin ja -tiehyisiin (Metsälä 2001). Pihka suojaa puun haavoja bakteereilta, tuhohyönteisiltä ja sieniltä. Kuvassa pihka on kovettunutta; tuoreena se toki olisi juoksevampaa ja läpikuultavampaa. (Otso: Oulu, Kaijonharju)

 

Egyptissä palsamointiin on käytetty eri puulajeista saatavia pihkatuotteita – öljyhartseja ja mirhamia. Hartsista, eli kovettuneesta pihkasta tehtyjä suitsukkeita poltettiin ruttoaikana suojakeinona. Suomessa pihkaa on pitkään käytetty hampaiden hoitoon purukumina sekä ihonhoidossa pihkasalvana märkivien ihotulehdusten, pykimien ja haavaumien sekä maitoruven hoitoon. Pihkahöyryä, eli saunaan kiukaalle heitettyä pihkaa on käytetty yskänlääkkeenä.

Pihkan sisältämiä aineita on tutkittu tarkemminkin, mutta jätimme tieteellisen osuuden pois (Hannan opinnäytetyöstä se löytyy).

Pihkasalvan hyväksyminen lääkinnälliseksi tuotteeksi on esimerkki siitä, kuinka kansanlääkinnän keino voidaan tunnustaa suomalaisessa sairaanhoidossa. Salvaa on tutkittu hyvin tuloksin kroonisten säärihaavojen hoidossa, ja sen arvellaan sisältävän sekä antimikrobisia, että epiteelin kasvua edistäviä aineita. Pihkasalvaa ei ole tunnustettu Euroopan lääkeviraston toimesta mutta sitä on käytetty pitkään mm. Pohjois-Suomen vuodeosastoilla.

Pihkasalvalla tarkoitetaan tässä yhteydessä metsäkuusen (Picea abies) pihkasta tehtyä voidepohjaista valmistetta. Pihkasalvaa on perinteisesti käytetty Suomessa vuosisatojen ajan ihon tulehduksiin (Olai 1578). Pihka on perinteisessä valmistusmenetelmässä keitetty voin tai muun eläinrasvan kanssa salvaksi. Piipposen perinnetietämyksen mukaan lampaan ihra on paras uutosrasva. Jos ihraa ei ole saatavilla, voi käyttää lanoliinia, joka on lampaan tuottamaa villavahaa. Kokemuspohjaisen tietoni mukaan lanoliini on hyväksi psoriaatikon iholle.

 

Pihkasalvan valmistusta
Pihkasalvan tekoa. Ainesosat: pihka, propolis, tammen kaarna, seesamöljy ja mehiläisvaha. Pihkapaloja saa hauduttaa rasvassa, jotta vaikuttavat aineet kuten hartsihapot irtoaisivat. Kotitekoisen tai vapaan kaupan pihkasalvan puhtaudesta ja tasalaatuisuudesta ei usein ole takeita, ellei laadunvarmistusta ole tehty – tässä tapauksessa ei. (Hanna: kotiuutoslabra)

 

Apteekin pihkasalvan pakkausselosteen mukaisia käyttökohteita ovat infektoituneiden ja infektoitumattomien akuuttien ja kroonisten haavojen, painehaavojen, nirhaumien, ihorikkojen, palovammojen sekä avattujen paiseiden paikallishoito.

Pihkalakka  on turvallinen itsehoitovalmiste kynsisienen paikallishoitoon, mutta sillä ei ole todettu yhtä suurta tehoa kuin suun kautta tai paikallisesti annostellulla sienilääkehoidolla (Auvinen ym. 2015). Pihkalakan käyttäminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä sitä levitetään kynnelle joka ilta ja sen kuivuminen kestää 30 minuuttia. Muitakin apteekista saatavia pihkatuotteita on olemassa, mm. hiuspohjalle ja eläinten hoitoon.

Vasta-aihe pihkan käytölle on allergia luonnonhartsille (Herbalbase-tietokanta 2015). Allergisen reaktion seurauksena haittavaikutuksena voi ilmetä paikallista ihottumaa.

 

Tärpätti

 

Mitä olisi havupuupostaus ilman tärpättiä? Joku joskus sanoi yritysvalmennuksista ja elämäntapavalmennuksista (niistä kalliista kursseista), että ne ovat kuin tärpättiä: tujua mutta haihtuu nopeasti.

Tärpätillä tarkoitetaan farmakognosiassa Pinus-lajien tuottamaa öljyhartsia, joka on hartsien ja haihtuvien tärpättiöljyjen sekoitus (Hiltunen ja Holm 2000b).  Tärpättien kemiallinen koostumus vaihtelee paljon riippuen siitä, mistä sitä saadaan ja millä se tuotetaan. Perinteisesti tärpättiä ja tärpättiöljyä on käytetty ulkoisesti voiteiden ja linimenttien ainesosina mm. ihon punoitukseen ja reumaattiseen kipuun sekä hermosärkyyn (Hiltunen ja Holm 2000b,  Bruneton 1999). Hengitettynä tärpättiä on käytetty keuhkoputkien limanerityksen vähentämiseen ja limaa irroittavana yskänlääkkeenä.

Samoissa prosesseissa, joissa tärpättiä eristetään männyn kannoista, saadaan tuotteena myös mäntyöljyä. Kaikkihan tuntevat mäntysaippuan (mäntysuopa), joka on näiden öljyjen jatkojalostustuote. Luonnollisesta imagostaan huolimatta mäntysuopa on myrkyllistä kaloille, joten niitä mattopyykkien valumavesiä ei pidä päästää suoraan vesistöihin (Suomen Luonto).

Neulasöljyjäkin uutetaan ja niitä käytetään aromaterapiassa useisiin käyttötarkoituksiin (Raipala-Cormier 1997).

 

Puolet petäjäistä

 

Sitten siirrymme kuori-ja puuaineksiin. Otso luki noin 11-vuotiaana useita kertoja kirjan nimeltä Kainuun Leipä. Kainuun nälkävuosia inhorealistisesti kuvaillut teos tarjosi katsauksen pettuleipään mahan verilleraastavana hätäravintona, joka ei edes paistettaessa pysynyt koossa ilman reunakehikkoa ja aiheutti uunista lemahtavan hajun, josta kansa muodosti lystikkään sanonnan “Leipä kusi alleen”.

Itse asiassa pettu ei ole pelkästään pula-ajan lisäravinne vaan viikinkiaikaisten löydösten perusteella sitä on käytetty jo ainakin 1000-luvulta saakka. Myös petun hyödyllisiä terveysvaikutuksia on tutkittu ja sillä on saatu lupaavia alustavia tuloksia sydän- ja verisuonitautien hoidossa.

Petun terveysvaikutuksista on tehty Itä-Suomen yliopistossa muutama tutkimus. Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa ruisleipään lisätyn petun todettiin lisäävän merkitsevästi veren enterolaktonipitoisuutta, minkä taas on arvioitu vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin (Vanharanta ym. 2002). Petun sisältämien lignaanien arveltiin olevan vaikutuksen taustalla. Toisessa tutkimuksessa esitettiin loppupäätelmänä, että runsaasti polyfenoleja sisältävä pettu saattaa inhiboida seerumin lipidien oksidaatiota (Mursu ym. 2005). Pettu sisältää antioksidanttien lisäksi B1-, B2- ja C-vitamiineja ja kivennäisaineita (Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta 1979). Kevätpetussa on korkea rautapitoisuus.

Mainitsimmekin jo kuvitteellisen pihkaveden, mutta valitettavasti sillä on esikuvia tosielämässä. Etelä-Euroopassa kasvavaa rannikkomännyn (Pinus maritima, Pinus pinaster) kuoriuutetta on markkinoitu lisäravinteeksi mm. syöpätautien, sydän- ja verisuonitautien, laskimoverenkiertohäiriöiden ja retinopatian hoitoon (Enkovaara 2005). Kliinisiä tutkimuksia on tehty, muttei toistettavasti (Herbalbase 2015). Tutkimustulosten varmistamiseksi tarvitaan lisää suurempia ja pidempikestoisia tutkimuksia.

Kotimaisen metsämännyn (Pinus sylvestris) kuoresta ja nilasta valmistettu havupuu-uutejuomaa on markkinoitu samoihin käyttöaiheisiin kuin eksoottisen rannikkomännyn. In vitro -tutkimuksissa eli suomeksi sanottuna elävän ihmiselimistön ulkopuolella tehdyissä tutkimuksissa nämä uutejuomat antavat lupaavia ja markkinoinnille pontta-antavia tuloksia, mutta kiinisiä tutkimuksia niiden käytöstä ei ole tehty. Havupuu-uutejuomaa on markkinoitu etenkin 1980-luvulla lainvastaisesti syövän hoitoon kliinisen näytön puuttuessa. Terveysvaikutuksia saattaa selittää uutejuomien suuri antioksidatiivisuus.

Havupuiden sekundaarimetaboliitteja on viime aikoina tutkittu innokkaasti ja kiinnostus kumpuaa metsäteollisuuden käyttämättömistä sivuvirroista, joissa saattaa olla arvokkaita raaka-aineita. Sekundaarimetaboliitit eivät yleensä konsentroidu siihen puuainekseen, joita teollisuus nykyään hyödyntää, joten “jätteen” hyötykäytölle on tilausta.

 

Pohdinta

 

Havupuiden tuotteita on käytetty kansanlääkinnässä ja ravitsemuksessa iät ajat. Tutkimuksia on meneillään ja vielä enemmän tulevaisuudessa. Jatkotutkimusten tekeminen on välttämätöntä tuotteiden ja lääkkeiden saamiseksi markkinoille.

Havupuu-uutteen vaikutukset eivät ehkä ole aivan tuulesta temmattuja. Uusimpia löydöksiä ovat sisäoksauutteesta eristetty molekyyli, jolla on todettu eläinkokeissa kasvaimia vastaan taistelevia vaikutuksia. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös metsämännyn kuoriuutteella (Amalinei 2014). Kyseiset tutkimukset ovat kuitenkin useimmiten vaillinaisesti toteutettu, eikä vahvaa kliinistä näyttöä ole. Havupuu-uutejuoman kanssa samoja aineita sisältäviä pettua ja sisäoksauutetta voidaan pitää funktionaalisina elintarvikkeina. Pettu on pelastanut monen suomalaisen hengen pula-aikoina – voisiko se pelastaa henkiä myös yltäkylläisyyden aikana?

Eräässä tutkimuksessa bioaktiivisten molekyylien löytämiseksi lääketieteelle (Sarjala 2015) kohteeksi valittiin ensisijaisesti havupuiden juurissa elävät endofyyttisienet. Myös uusia farmakologisesti merkittäviä molekyylejä voisi löytyä havupuista lisää. Esimerkiksi havupuiden alkaloideja on tutkittu vähän (Virjamo 2013). Uraauurtavassa tutkimuksessa on osoitettu, että koivun ja havupuiden terpeeneistä voisi kehittää lääkeaineita (Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahaston tiedote 2015).

Pihkasalva on hyvä esimerkki siitä, että havupuista saatavien kasvirohdosten perinnekäyttöä voidaan todistettavasti hyödyntää farmakologiassa. Farmaseutin pitää suhtautua varauksella perinteisiin kasvirohdoksiin ja lisäravinteisiin sekä niiden käyttötarkoituksiin, ennen kuin on niistä saatu luotettavaa tieteellistä näyttöä. Rohdosvalmisteisiin liittyy aina lopputuotteiden epäpuhtauksien ja epätasalaatuisuuden riski, ja aineet saattavat aiheuttaa yhteisvaikutuksia kehossa. Tämän takia vaikuttavien yhdisteiden eristäminen tai rohdostuotteiden tasalaatuisuuden ja turvallisuuden varmistaminen on tärkeää. Uusia potentteja yhdisteitä voi löytyä lisää, mutta kuten sitosterolin esimerkki osoittaa, lupaavan molekyylin kaupallinen hyödyntäminen ja jatkokehittely saattaa viedä vuosikymmeniä; jatkokehittelyn hitauden syitä emme lähde tässä pohtimaan.

 

Tervapullo ja tervapastilleja
Tervan käyttöä ravitsemuksessa on jatkettu Suomessa yhä huolimatta EU:n direktiiveistä. Suoraan pullosta keiton sekaan lorottamista emme suosittele, mutta pastilleissa annostus ja oheisaineet ovat mielestämme kohdallaan. (Otso: Oulu, Turkansaari)

 

Lähteet

 

Kaikki lopputyön viitteet on listattu tässä, vaikkei blogitekstiviittausta näihin olisikaan.

 

  • Abicin® 30% Pihkalakka. Pakkausseloste. Repolar Oy 2013
  • Abilar® 10% Pihkasalva. Pakkausseloste. Repolar Oy 2013
  • Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahaston tiedote: Myönnetyt palkinnot 2015. Alfred Kordelinin säätiö. Haettu internetistä 31.12.2015. www.kordelin.fi
  • Amalinei RL, Trifan A, Cioanca O ym.: Polyphenol-rich extract from Pinus sylvestris L. bark – chemical and antitumor studies. Rev Med Chir Soc Med Nat Iasi 118: 551–557, 2014
  • Auvinen T, Tiihonen R, Soini M, Wangel M, Sipponen A, Jokinen JJ: Efficacy of  topical resin lacquer, amorolfine and oral terbinafine for treating toenail onychomycosis: a prospective, randomized, controlled, investigator-blinded, parallel-group clinical trial. Br J Dermatol 173(4): 940-948, 2015
  • Bruneton J: Pharmacognosy – Phytochemistry, Medicinal Plants. 2. Painos, s. 582-588. Intercept Ltd, Pariisi 1999
  • Bylund A, Saarinen N, Zhang J-X ym.: Anticancer effects of a plant lignan 7-hydroxymatairesinol on a prostate cancer model in vivo. Exp Biol Med 230: 217–223, 2005
  • Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 08.04.2013. www.kaypahoito.fi
  • European Food Safety Authority: Scientific opinion. EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA). EFSA Journal 12(2): 3577, 2014 DOI: 10.2903/j.efsa.2014.3577
  • Enkovaara A-L: 101 luontaistuotetta. 1. painos, Hippokrates Duodecim –sarja, s. 149-151, 213-215. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2005
  • Gerson EA, Kelsey RG: Variation of piperidine alkaloids in ponderosa (Pinus ponderosa) and lodgepole pine (P. contorta) foliage from central Oregon. J Chem Ecol 24: 815-827, 1998
  • Ghersi D, Willson ML, Chan MMK, Simes J, Donoghue E, Wilcken N: Taxane-containing regimens for metastatic breast cancer. Cochrane Database of Systematic Reviews 2015, Issue 6. Art. No.: CD003366. DOI: 10.1002/14651858.CD003366.pub3
  • Herbalbase -tietokanta. Haettu Internetistä 19.8.2014. www.terveysportti.fi
  • Herbal medicines for human use -tietokanta. Haettu internetistä 27.12.2015. www.ema.europa.eu
  • Hiltunen R, Holm Y: Sekundaarimetaboliitit. Kirjassa: Farmakognosia, farmaseuttinen biologia. 1. painos, s. 185. Toim. Hiltunen R, Holm Y, Yliopistopaino, Helsinki 2000
  • Hiltunen R, Holm Y: Öljyhartsit. Kirjassa: Farmakognosia, farmaseuttinen biologia. 1. painos, s. 317-318. Toim. Hiltunen R, Holm Y, Yliopistopaino, Helsinki 2000b
  • Holmbom B: Luonnonmukaisia terveystuotteita Pohjolan puista. Ympäristö ja Terveys 10: 68-70, 2010.
  • Holmbom B, Eckerman C, Eklund P ym.: Knots in trees – A new rich source of lignans. Phytochem 2: 331–340, 2003
  • Holmbom T, Reunanen M, Fardim P: Composition of callus resin of Norway spruce, Scots pine, European Larch and Douglas fir. Holzforschung 62: 417-422, 2008
  • Johnson N, Miles T, Cornes P, Gilby E: Taxane platinum combination chemotherapy versus single agent platinum for the first line treatment of epithelial ovarian cancer (Protocol). Cochrane Database of Systematic Reviews 2015, Issue 8. Art. No.: CD010194. DOI: 10.1002/14651858.CD010194.pub2.
  • Karonen M, Hämäläinen M, Nieminen R ym.: Phenolic extractives from the bark of Pinus sylvestris L. and their effects on inflammatory mediators nitric oxide and prostaglandin E2. J  Agric Food Chem 52: 7532-7540, 2004
  • Luke (Luonnonvarakeskus): Tietoa puulajeista ja niiden menestymisestä. 15.7.2014 www.metla.fi/metinfo/
  • Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta MATINE: Mahdollisuuksista tukeutua luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin ravinnon lähteinä IV osa: Pettu, islanninjäkälä ja poronjäkälä sekä suurijuurakkoiset veden ja kostean maan kasvit. Raporttisarja A, A/79/5, 1979
  • Metsälä H: Pihka. 1. painos. s. 6, 19, 28, 62-63. Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK, Jyväskylä 2001
  • Mursu J, Voutilainen S, Nurmi T ym.: Polyphenol-rich phloem enhances the resistance of total serum lipids to oxidation in men. J Agric Food Chem 53(8): 3017-3022, 2005
  • Mursu J: The role of polyphenols in cardiovascular diseases. Doctoral dissertation. Kuopio University publications d. medical sciences 409, Kuopion yliopisto, Kuopio 2007
  • Olai B: Een Nyttigh Läkare Book, 1578. Benedictus Olain lääkärikirja vuodelta 1578. Kääntänyt Sakari Härö, 1. painos, s. 150. Suomen Lääkäriliitto, Helsinki 2008
  • Piispanen R, Willför S, Saranpää P, Holmbom B: Variation of lignans in Norway spruce (Picea abies [ L .] Karst .) knotwood : within-stem variation and the effect of fertilisation at two experimental sites in Finland. Trees 22: 317–328, 2008
  • Poaty B, Lahlah J, Porqueres F, Bouafif H: Composition, antimicrobial and antioxidant activities of seven essential oils from the North American boreal forest. World J Microbiol Biotechnol 31: 907-19, 2015
  • Polari L, Ojansivu P, Mäkelä S, Eckerman C, Holmbom B, Salminen S: Galactoglucomannan extracted from wood as a new carbohydrate source for probiotic bacteria. J Agr Food Chem 60: 11037–11043, 2012
  • Polari L: Wood biochemical for the protection of health focus on hemicellulose, stilbenoids and lignans. Turun yliopiston julkaisuja, Medica Odontologica, Sarja D, osa 1173, Turun yliopisto, Turku 2015
  • Raipala-Cormier V: Luontoäidin kotiapteekki: kasvilääkintä ja luontaishoidot. 1. painos, s. 170-171. WSOY, Juva 1997
  • Sarjala T: Terveyttä metsästä – miten ja millä hinnalla? Teoksessa: Metsävisio. s. 34-44. Toim. Erkki Kauhanen, Taneli Kolström, Luke, Tampere 2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-127-3
  • Savluchinske-Feio S, Gigante B, Roseiro JC, Marcelo-Curto MJ: Antimicrobial activity of diterpene resin acid derivatives. J Microb Met 35: 201-206, 1999
  • Sipponen A, Jokinen JJ, Sipponen P, Papp A, Sarna S, Lohi J: Beneficial effect of resin salve in treatment of severe pressure ulcers: a prospective, randomized and controlled multicentre trial. Br J Dermatol 158: 1055, 2008
  • Sipponen A, Kuokkanen O, Tiihonen R,  Kauppinen H, Jokinen JJ: Natural coniferous resin salve used to treat complicated surgical wounds: pilot clinical trial on healing and costs. Int J Dermatol 51: 726, 2012
  • Sipponen A: Coniferous resin salve, ancient and effective treatment for chronic wounds: laboratory and clinical studies. Academic dissertation, Helsingin yliopisto. Unigrafia, Helsinki 2013
  • Silander V, Lehtonen J, Nikkanen T: Ulkomaisten havupuulajien menestyminen Etelä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 787, Metsäntutkimuslaitos, Punkaharjun tutkimusasema 2000
  • Söderberg, TA, Holm, S, Gref, R, Hallmans, G: Antibacterial effects of zinc oxide, rosin and resin acids with special reference to their interactions. Scand J Plast Reconstr Hand Surg 25: 19-24, 1991
  • Todd FG, Stermitz FR, Blokhin AV: Piperidine alkaloid content of Picea pungens (Colorado blue spruce). Phytochemistry 40: 401–406, 1995
  • Udani JK, Brown DJ, Tan MO, Hardy M. Pharmacokinetics and bioavailability of plant lignan 7-hydroxymatairesinol and effects on serum enterolactone and clinical symptoms in postmenopausal women: a single-blinded, parallel, dose-comparison study. J Am Coll Nutr 32(6): 428-435, 2013
  • Vanharanta M, Mursu J, Nurmi T ym.: Phloem fortification in rye bread elevates serum enterolactone level. Eur J Clin Nutr 56(10): 952-957, 2002
  • Virjamo V: Piperidine alkaloids of Norway spruce (Picea abies L. Karsten) -Relations with genotypes, season, environment and phenolics. Dissertations in Forestry and Natural Sciences 132, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu 2013
  • von Schanz M: Rohdosten ja lääkeaineiden tuottaminen. Kirjassa: Farmakognosia, farmaseuttinen biologia. 1. painos, s. 61-66. Toim. Hiltunen R, Holm Y, Yliopistopaino, Helsinki 2000
  • Vähäkangas K ja Puistola U: Mitoosin estäjät. Duodecim oppikirjat: Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia, Kustannus Oy Duodecim 30.1.2014. www.terveysportti.fi
  • Wang J, Chen YP, Yao K ym: Robust antimicrobial compounds and polymers derived from natural resin acids. Chem Commun 48: 916-918, 2012
  • Willför S, Ahotupa M, Hemming J ym.: Antioxidant activity of knotwood extractives and phenolic compounds of selected tree species. J Agric Food Chem 51: 7600–7606, 2003
  • YLE Uutiset: Lääkelaitos hyväksyi kuusenpihkavoiteen. 5.9.2008, päivitetty 24.5.2012. http://yle.fi/uutiset
  • Yliopiston apteekki. Haettu internetistä 27.12.2015. www.yliopistonapteekki.fi