Siirry sisältöön

Kirjoitamme tätä pimeimmän keskitalven kynnyksellä. Niinpä tätä näppäillessä jossain tuulisella rannalla etsii ruokaa pieni lintunen ja löytää sitä… mistä? Järviruo’on (Phragmites australis) varren sisältä, jossa tököttää ötököitä talvehtivassa kehitysvaiheessaan. Ruoikko on hyönteisten asuinsija ja linnuille edukas oleskelupaikka kesät talvet.

Onpa presidenttitasollekin päässyt tämä kasvi: järviruo’on toinen nimi on ryti.

Järviruoko on se jopa monimetrinen tuulessa heiluva ruskearöyhyinen, jota näet meren rannoilla laajoina kasvustoina. Sitä jotkut sanovat kaislaksi, mutta kaislat ovat eri kasveja. Siitäpä puheen ollen Suomessa kasvaa rantavesissä myös järvikaisla (Schoenoplectus lacustris). Järviruo’on varsi on nivelikäs ja ontto, kun taas järvikaislan varsi on yhtäjaksoinen ja täyteinen, hieman kulmikas. Kasvupaikat järvikaislalla voivat olla jopa samoja kuin järviruo’olla.

Järviruoko on aikoinaan ollut suosittua karjanrehua. Nykyään ruoko on paikoin levinnyt liiankin innokkaasti, kun karja ei enää ole popsimassa sitä rannoilla. Oletko sinä milloinkaan syönyt järviruokoa?

M. Tolvasen toimittamassa Toivo Rautavaaran terveyskasvikirjassa todetaan järviruo'osta, että “...kesällä juurakon silmuista nousevat nuoret vaaleanvihreät versot kelpaavat ihmisravinnoksikin.” (Tolvanen s. 55) Rautavaara kertoo versoista: niitä on neuvottu keittämään suolavedessä ja syömään parsan tapaan. Miltähän maistuisi järviruo’on verso marinoituna samaan tapaan kuin artisokansydämet?

Entä ne kaislat sitten? Tolvasen (s. 52) mukaan jossain päin Norjassa on ollut tapana nauttia järvikaislan lehtitupen sisäinen osa ja juurakko erittäin maukkaana, saksanpähkinää aromiltaan muistuttavina. Parhaalta kuulemma maistuvat suolavedessä keitettyinä.

Rautavaara lisää vielä kierroksia: järvikaislaakin parempi leivänaines on merikaisla (Schoenoplectus maritimus), jonka juurakon käyttäminen leipään tuottaa makoisan tuloksen. (Tolvanen s. 52) “Kaislanjuurakkoleipä” on valmistusohjeistettu Tolvasen kirjassa.

 

Järviruoko
Järviruokoja kesällä huojumassa tuulessa. (Otso: Oulu, Rantavainio, oja)

 

Järviruoko
Kuvassa näkyy järviruo’on varren nivelikkyys. Lehdet ovat terävälaitaisia ja jopa 3 cm leveitä. (Otso: Oulu, Rantavainio, oja)

 

Järviruoko
Järviruokoja talvella lintujen ruoka-aittoina. Röyhyt ovat aikaa sitten menettäneet hieman violettiin vivahtavan värinsä, jota niissä näkyi kasvien ollessa nuoria. (Otso: Liminka, merenranta)

 

Järvikaisla
Järvikaisla. Varsi ja ryhmitellyistä tähkistä koostuva kukinto erottuvat järviruo'osta nopealla silmäyksellä. (Jouko Rikkinen, lisenssi CC BY-NC-4.0)

 

Järviruoko on sangen monikäyttöinen. Siitä voi rakentaa vaikka talon. Suomen ympäristökeskus on tehnyt selonteon järviruo’on käytöstä ja ominaisuuksista.

Entä kaislat? Kaislasta on erittäin mahdollista tehdä vesikelpoinen vene. Siikalatvalla Mankilassa on vuonna 2019 kaislavene rakennettu ja vesille laskettu. Kotasaari-osuuskunta on julkaissut 20.10.2019 tiedotteen, jossa kerrotaan mm.: "Kaislavene sai nimekseen Aimara ja teki ensimmäisiä matkoja tänään iltapäivällä Mankilanjärvellä. Vene oli vakaa ja kantoi kevyesti kolme ihmistä. Ulkonäkö ja miellyttävä tuntu keräsivät myös kehuja, varsinkin muilta veneihmisiltä kuullut kehut lämmittivät." Eikä siinä vielä kaikki: Mankilassa järjestetään seuraavana vuonna, siis 2020, kaislaveneentekokurssi.

 

Lähteet

  • Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
  • Tolvanen M. Toivo Rautavaaran terveyskasvikirja, WSOY 1995.