Siirry sisältöön

Keväällä nousee maasta jotakin keltaista, tyypillisesti maa-alueella, johon paistaa aurinko tai kaukolämpöputki. Sehän on leskenlehti (Tussilago farfara). Luontoportin mukaan leskenlehti on Suomessa alkuperäisenä niukka, tietynlaisten kosteiden kasvupaikkojen laji ja pohjoisessa myös esimerkiksi tunturiniittyjen laji, mutta nykyaikana mennen tullen yleisempi ihmisen levittämänä kulttuuriympäristöjen eli esimerkiksi ojanvarsien lajina.

Kukkivan yksilön erottaminen voikukasta (Taraxacum spp.) on helppoa: katso vartta, joka voikukalla on sileä ja leskenlehdellä suomuineen kaikkea muuta kuin sileä. Kukinnot ovat myös yleensä pienempiä kuin voikukalla, joten jo ensisilmäys kertonee, että nämä eivät ole voikukkia, unohtamatta myöskään kukkimisen ajankohtaa: voikukka kukkii vasta kesällä.

 

Leskenlehti
Leskenlehden kukinnot ovat keltaisia kehtosuomullisia mykeröitä, leveydeltään noin 1,5 cm. Kukalta näyttävä kokonaisuus on oikeasti kukinto, jossa on monta pientä kukkaa yhdessä. Kuvan kasvupaikka on leskenlehdelle ominainen auringonpaisteessa kylpevä rinne. (Otso: Oulu, Kaijonharju, rinne)

 

Leskenlehti
Leskenlehden vartta peittävät suomumaiset lehdet ja pinta on karvainen. Näiden suomujen funktiolle emme löytäneet lähteistä selitystä, mutta arvelemme, että ne suojaavat kasvia kevään olosuhteissa. Arvelemme myös, että karvat auttavat leskenlehteä suojautumaan, kun vesi ei jäädy suoraan kasvin pinnalle. (Otso: Oulu, Kaijonharju, rinne)

 

Leskenlehteä on käsitelty Aarre-lehden jutussa, jonka mukaan latinankielinen nimi viittaa yskän karkottamiseen, mutta silti kasvia ei pidä popsia yskäisenäkään, koska se sisältää maksaa kuormittavia ja kasvaimille altistavia yhdisteitä. Kannattaa tyytyä ulkoiseen käyttöön ja kasvin kauneuden ihasteluun. Ulkoiseen käyttöön onkin useita käyttöaiheita. Juttu tietää myös kertoa, että Suomessa leskenlehden valtaamaa kohtaa on pidetty hyvänä kaivonpaikkana, koska kasvi hakeutuu lämpimimmälle paikalle.

Leskenlehden kansanomaiset lempinimet kertovat ihmisten suhtautumisesta kasviin. "Viluruoho"-nimitys liittyy jo mainittuun köhän hoitoon. “Varsankavio”-nimitys tulee leskenlehden kukkimisen jälkeen ilmestyvistä isokokoisista ja pitkävartisista lehdistä, jotka munuaismaisina ja nirhalaitaisina, jopa 20 cm leveinä lettuina eivät lainkaan tuo mieleen keväisiä pikku suomuja. Ai niin, mikä ihmeen leski? No, kun lisääntyminen on hoidettu kukkien avulla jo aikaisessa vaiheessa vuotta, niin nämä isot lehdet kesällä ovat vähän lesken asemassa.

Muuten hyödyllisen ja monipuolisen oloinen kasvi mutta sisältää myrkkyä. Ehkä kasvuolosuhteita kontrolloimalla ja lajikkeen sopivasti valitsemalla – kuten pietaryrtin (Tanacetum vulgare) kohdalla – voitaisiin tuottaa leskenlehtisatoja, joissa hyvät ominaisuudet olisivat saatavilla ilman myrkytysriskiä. Sääli jättää käyttämättä kasvi, joka sisältää voimakkaita terveydelle edullisia aineita.

 

Lähteet