Rohtokasvio otti maailmanlaajuisen poikkeustilan vuoksi suuren haasteen: rohtologian tohtorin arvonimen saavuttamisen. Vastaväittäjä, väitöskirjatyöntekijä ja väitöstyötä ohjaava professori on nimetty (emme vielä tässä paljasta nimiä suurelle yleisölle). Karonkan kilistelyjuomakin on jo alkutulilla.
Tutkimusaihe on haastava, ja siinä on otettava huomioon monta muuttujaa. Aihe on ajankohtainen ja liittyy koivuihin. Tavoitteena on kunnianhimoinen uraanuurtava tutkimus, jollaista ei ennen ole nähty! Rahoitusta ei tyypilliseen tapaan olla saatu, emmehän anna korruption kajota tutkimustuloksiin, jotka kootaan ja arkistoidaan tieteellisen tarkasti. Kunnianhimoa löytyy rahankin edestä! Puuttuu enää tutkimussuunnitelma, jota tässä postauksessa alustamme.
Rakas labrapäiväkirja!
Ensimmäiset tutkimustulokset saatu!
Mittausmenetelmät
Mittausvälineistön valinta tapahtui kokeile ja erehdy -tyyppisesti. Leivontadesilitramitta osoittautui a) liian epätarkaksi tarkistusmittauksen jälkeen, b) tapahtui mittausvuotoa, mikä tekee vääristymän mittaustuloksiin. Sellaista tutkimus on: pään hakkaamista seinään, kun mikään ei tunnu onnistuvan.
Konsultoimme luotettavaa paikallisen ilmatieteenlaitoksen edustajaa ja saimme häneltä arvokkaita tietoja sääolosuhteiden seurannasta. Hän ehdotti päivittäisen kenttäolosuhteiden lämpötilan ylöskirjaamista, auringon paisteen seuraamista, sekä varoitti puuskaisen tuulen vaikeuttavan luotettavien mittaustulosten saamista.
Ja mites sitte kävikään...
Kuinka oikeassa ilmatiedeasiantuntija olikaan! Rautakangen olimme jättäneet nojaamaan puuta vasten. Mitä tekee puu puuskittaisessa tuulessa… Huojuu, huojuu… Kanki oli kaatunut hetken päästä ja kumonnut samalla tutkimusjärjestelmän. Onneksi mikään ei mennyt rikki. Poistimme kangen mittauspaikalta. Huoh, ei niin vakioidut olosuhteet kuin jossain laboratoriobunkkerissa.