On aika antaa väläys käyttämistämme lähteistä. Nykyajan tietoviidakossa pyrimme tarkistamaan vastaan tulleiden lähteiden takana olevat organisaatiot tai kirjoittajat. Millaisesta lähteestä poimittua tietoa voi pitää siinä määrin uskottavana, että sen kehtaa todennäköisesti blogiin laittaa? Olemme toki käyttäneet myös nykykasviparantajien ehkä kokemusperäisempääkin tietoa, kuten esimerkiksi edellisessä flunssa-aiheisessa postauksessamme.
Ironisesti juuri tämä lähteitä käsittelevä postaus ei sisällä lainkaan Lähteet-osiota, sillä koko teksti on luotettaviksi tai historialliselta kiinnostavuudeltaan korkeiksi miellettyjen lähteiden esittelyä.
Tietämys kasveista kasvaa jatkuvasti. Uusia haitallisia molekyylejä löydetään, ja yrtti laitetaan pannaan tämän takia. Näin kävi esimerkiksi leskenlehdelle (Tussilago farfara), jota on ennen käytetty höveliäämmin, mutta jonka tiettyjen yksilöiden tiedetään nykyään sisältävän syöpää aiheuttavia kemiallisia yhdisteitä.
Juvalaiselta R. Pasaselta vuonna 1899 kerätty tieto kuuluu näin:
Kuin on yskä, niin pittää yhtä vettä laskee kolmaisten saunan kiukuvan lävite ja juuva siitten se ves ja juuvessaan sanova:
Mää yskä ympäri kylijä
Ja piirä pitkin pitäjijä.
Ei yskästä yhen rykijä,
Eikä kahen kalkutella.
Siitten yskä erkanoo.
Paradoksaalista on, ettei yskänoireen hillitsemiseen ole löydetty oireita poistavaa lääkettä heroiinin jälkeen. Luontaistuotteet ovat tämän vaivan hoitoon usein myös vähemmän riippuvuutta aiheuttavia kuin esimerksi kodeiinipohjaiset yskänlääkkeet.
Tiedämme myös, että kansallisrunoarkistossa on vielä enemmän kansanparantajilta dokumentoitua dataa – kansanlääkintäkortteja, jota ei ole vieläkään saatettu kunnolla päivänvaloon. Tämä 100 000 kortin materiaali on luokiteltu 300 tautimäärityksen pohjalta. Miten tällainen massiivinen perinnetiedon aarreaitta, kansanlääkintäarkisto, saataisiin päivänvaloon? Työ vaatisi korttien valokuvaamista ja puhtaaksikirjoittamista sekä jakamista netissä SKVR-tietokannan tapaisesti.
