Mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvaa lähinnä Etelä-Suomessa hajaesiintymiä lukuun ottamatta, mutta lajipari särmäkuismaa (Hypericum maculatum) esiintyy Jyväskylän ja Kuopion korkeuksillakin. Pyhimyksenkin mukaan tätä yrttiä nimetään: mäkikuisman englanninkielinen nimi on St. John's wort.

Mäkikuisman lehdissä näyttää olevan reikiä, jotka helpoimmin huomaa valoa vasten katsomalla. Ne ovat oikeasti kuultotäpliä, mikä käytännössä tarkoittaa haihtuvaa öljyä sisältäviä kohtia lehdessä. Sekä mäkikuismalla että särmäkuismalla on lehdissään pikitäpliä eli tummia pieniä pilkkuja, mutta vain mäkikuismalla on kuultotäpliä. Rei'itettyyn tai lävistettyyn viittaakin latinankielisen nimen osa perforatum.

 

 

 

 

 

 

 

Molempia kuismalajeja on rohdoksina käytetty. Luontoportti varoittaa: "Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä." Tämä varoitus rajoittanee omin päin annostelua, sillä mäkikuismalla on todettu olevan tehoa mm. masennuksen hoidossa, jolloin myös haittavaikutuksia helposti ilmenee. Näin Rohtokasviokin kehottaa turvautumaan apteekin rohdospuoleen, jos mäkikuismaa aikoo käyttää. Masennuksen ohella kuismalla on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja ja unettomuutta.

Ulkoisen käytön annoksen titraus ei ole niin tarkkaa, joten uskaltaisin käyttää kuismaa hauteissa. Rautavaara (s. 65) tietää kuismahaudetta käytetyn "varsinkin ulkonaisesti paiseitten ja tulehdusten hautomiseen".

Mäkikuisma vähentää useiden lääkkeiden tehoa. Tämä ominaisuus selittyy sillä, että se kiihdyttää (indusoi) maksan metaboliaentsyymejä, erityisesti CYP3A4-entsyymiä, jotka hajoittavat myös useita lääkeaineita. Tällaisia lääkeaineita on jopa 150 erilaista, joiden joukossa  mm. ehkäisyvalmisteet, jotkin antipsykootit, useat masennuslääkkeet ja kalsiumkanavan estäjät (yleinen verenpainelääke). Näinpä kannattaa varmistua apteekissa tai lääkärissä oman lääkityksensä kanssa siitä, ettei yhteisvaikutuksia ole.

Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Haittavaikutuksina on raportoitu ruuansulatuskanavan häiriöitä, ihoreaktioita, väsymystä ja hermostuneisuutta. Hyvin suuret annokset voivat aiheuttaa valoherkkyyttä varsinkin vaaleaihoisilla henkilöillä altistuttaessa voimakkaalle auringonvalolle.

Kuismankukkia voi käyttää myös värjäyksessä antamaan punertavaa sävyä.

 

Lähteet

• Hyperiforce Nova -valmisteyhteenveto, A. Vogel, 2012.
• Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
• Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat. 10. painos, WSOY, 1981.