Siirry sisältöön

Mäki- ja särmäkuisma: rohtoisat mielen tasaajat

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvaa lähinnä Etelä-Suomessa hajaesiintymiä lukuun ottamatta, mutta lajipari särmäkuismaa (Hypericum maculatum) esiintyy Jyväskylän ja Kuopion korkeuksillakin. Pyhimyksenkin mukaan tätä yrttiä nimetään: mäkikuisman englanninkielinen nimi on St. John's wort.

Mäkikuisman lehdissä näyttää olevan reikiä, jotka helpoimmin huomaa valoa vasten katsomalla. Ne ovat oikeasti kuultotäpliä, mikä käytännössä tarkoittaa haihtuvaa öljyä sisältäviä kohtia lehdessä. Sekä mäkikuismalla että särmäkuismalla on lehdissään pikitäpliä eli tummia pieniä pilkkuja, mutta vain mäkikuismalla on kuultotäpliä. Rei'itettyyn tai lävistettyyn viittaakin latinankielisen nimen osa perforatum.

 

Mäkikuisma
Mäkikuisma. Mäkikuisman luontaiset kasvupaikat ovat särmäkuisman niitty-laidun-tienreuna-tyyppisiin kasvupaikkoihin verrattuina kivisempiä ja mäkisempiä, kuten kasvin nimestäkin voi arvata. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Mäkikuisma
Mäkikuisman lehtien kuultotäplät näkyvät valoa vasten helposti. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Mäkikuisma
Mäkikuisman kukinnot (kuvassa, ks. huomautus alla) ovat yleensä runsaammassa viuhkossa kuin särmäkuisman kukinnot. Kummallakin lajilla heteet ovat runsaslukuiset ja yhdistyneet kolmeksi kimpuksi. Yllättävän leveät verholehdet tällä yksilöllä. Mäkikuisman verholehtien pitäisi olla melkoisen kapeita, mutta mäkikuismaksi tämä oli puutarhassa merkattu, joten olisiko sitten kyseessä lajinsisäinen vaihtelu? Voit halutessasi vertailla Luontoportin lajitunnistuskuvia mäkikuismasivulla ja särmäkuismasivulla. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Mäkikuisma
Kuvassa näkyy toinen mäkikuisman varren särmistä. Särmäkuisman varressa on neljä särmää, kun mäkikuismalla on vain kaksi. Kokeilin lajien varsia sormilla ja hämäävästi vähemmän särmäinen varsi (mäkikuisman siis) tuntui jopa särmikkäämmältä. Varmaankin kyseessä on sama ilmiö kuin fakiirin neulavuoteessa: kun teräviä kohtia on enemmän mutta hyvin lähellä toisiaan, aistittu terävyys on vähäisempi. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Särmäkuisma
Särmäkuisman varsi ja lehtiä. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Särmäkuisma
Särmäkuisman kukinnossa (kuvassa) on viisi keltaista terälehteä ja viisi verholehteä. Niin on kyllä mäkikuismankin kukinnossa. Samoin molemmilla lajeilla voi olla pikitäpliä ja/tai pikijuovia terälehdissään. Mäkikuisman kukintojen verholehdet kuitenkin ovat suipompia kuin särmäkuisman melko pyöreäkärkiset, leveämmät verholehdet. (Otso: Oulu, Linnanmaa, kasvitieteellinen puutarha)

 

Molempia kuismalajeja on rohdoksina käytetty. Luontoportti varoittaa: "Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä." Tämä varoitus rajoittanee omin päin annostelua, sillä mäkikuismalla on todettu olevan tehoa mm. masennuksen hoidossa, jolloin myös haittavaikutuksia helposti ilmenee. Näin Rohtokasviokin kehottaa turvautumaan apteekin rohdospuoleen, jos mäkikuismaa aikoo käyttää. Masennuksen ohella kuismalla on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja ja unettomuutta.

Ulkoisen käytön annoksen titraus ei ole niin tarkkaa, joten uskaltaisin käyttää kuismaa hauteissa. Rautavaara (s. 65) tietää kuismahaudetta käytetyn "varsinkin ulkonaisesti paiseitten ja tulehdusten hautomiseen".

Mäkikuisma vähentää useiden lääkkeiden tehoa. Tämä ominaisuus selittyy sillä, että se kiihdyttää (indusoi) maksan metaboliaentsyymejä, erityisesti CYP3A4-entsyymiä, jotka hajoittavat myös useita lääkeaineita. Tällaisia lääkeaineita on jopa 150 erilaista, joiden joukossa  mm. ehkäisyvalmisteet, jotkin antipsykootit, useat masennuslääkkeet ja kalsiumkanavan estäjät (yleinen verenpainelääke). Näinpä kannattaa varmistua apteekissa tai lääkärissä oman lääkityksensä kanssa siitä, ettei yhteisvaikutuksia ole.

Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Haittavaikutuksina on raportoitu ruuansulatuskanavan häiriöitä, ihoreaktioita, väsymystä ja hermostuneisuutta. Hyvin suuret annokset voivat aiheuttaa valoherkkyyttä varsinkin vaaleaihoisilla henkilöillä altistuttaessa voimakkaalle auringonvalolle.

Kuismankukkia voi käyttää myös värjäyksessä antamaan punertavaa sävyä.

 

Lähteet

  • Hyperiforce Nova -valmisteyhteenveto, A. Vogel, 2012.
  • Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
  • Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat. 10. painos, WSOY, 1981.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *