Siirry sisältöön

Voikukka ja lukuisat näköislajit

No nyt on yleistä ja helposti tunnistettavaa tarjolla. Nimittäin voikukka (Taraxacum spp.). Voikukka ei ole yksittäinen laji vaan satoja keskenään lähes samannäköisiä lajeja käsittävä suku.

Koska voikukka kuuluu mykerökukkaiskasveihin (Compositae), sen kukinnot ovat mykeröitä eli se, mitä arkikielessä sanotaan voikukan kukaksi, onkin usean kukan muodostama mykerökukinto. Kasvupaikkoina se näyttää pitävän erityisesti tietyistä lajistoltaan yksipuolisista ihmisen luomista ympäristöistä, minkä voi helposti huomata katsomalla nättien keltaisten voikukkien laajalti täplittämää pihanurmikkoa.

 

Voikukka
Voikukan kukintoja. (Otso: Nurmes, Valtimo, pihapiiri)

 

Voikukka
Voikukan nuppu. Kaprikset lopussa? Käytä näitä. (Otso: Nurmes, Valtimo, pihapiiri)

 

Voikukka
Voikukan lehdet ovat tunnettu villivihannes. Tasalaitaiset lehdet ovat vähemmän karvaita kuin sahalaitaiset. Salaattia kerätessä voi myös vältellä lehden ruotia. Etualalla näkyvä pieni, keltaisilla nupuilla oleva kasvi kuuluu myrkyllisiin leinikkikasveihin (Ranunculaceae), älä syö. (Otso: Nurmes, Valtimo, pihapiiri)

 

Voikukka
Voikukan varret ovat haarattomia ja onttoja, ja joskus niiden pinnassa näkyy ohutta pumpulimaista nöyhtää. Varren kudoksissa on kitkerän makuista maitiaisnestettä. (Otso: Nurmes, Valtimo, pihapiiri)

 

Voikukka
Siemenet lähtevät kohta tuulen mukaan. Voikukka leviää tehokkaasti. (Otso: Nurmes, Valtimo, pihapiiri)

 

Näköislajeja voikukalle ovat ainakin kesämaitiainen (Leontodon hispidus) ja yleisempi syysmaitiainen (Scorzoneroides autumnalis) sekä valvatit (Sonchus) ja keltanot (Pilosella ja Hieracium), jotka voikukan tapaisesti jakautuvat lukuisiin lajeihin ja ovat ensisilmäyksellä keskenäänkin kovin samannäköisiä. Muitakin melkoisen samannäköisiä sukuja ja lajeja mykerökukkaiskasveista löytyy. Voikukan haaraton, ontto, lehdetön, maitiaisnestettä sisältävä varsi on hyvä erottava tuntomerkki näköislajeihin verratessa. Myös lehdet ovat monessa tapauksessa erottava tuntomerkki, mutta kaiken tämän monimuotoisuuden edessä tyydymme kehottamaan, että tarvittaessa vilkaisette näköislajien tarkempia tuntomerkkejä Luontoportista.

 

Jokin mykerökukkaiskasvi
Mikä tämäkin on? Ehkä jokin valvatti. Tai jokin suomukeltto (Crepis). Ei ainakaan voikukka. Lajin- tai suvunmääritys voi olla hankalaa maamme hiukan erilaisille keltaisille mykerökukkaisille. (Otso: Kärsämäki, keskusta, tienvarsi)

 

Jokin mykerökukkaiskasvi
Ylemmän kuvan epäillyn valvatin tai kelton sepiviä lehtiä. (Otso: Kärsämäki, keskusta, tienvarsi)

 

Syysmaitiainen
Syysmaitiainen. Näkyypä kuvassa myös voikukan lehtiä. (Otso: Oulu, Linnanmaa, tienvarsi)

 

Syysmaitiainen
Syysmaitiainen. Kukkien kärjissä on viisi hammasta. Syysmaitiaisen kukinnossa laitimmaisten kukkien ulkopinnalla voi olla punertavaa väriä: kyseinen tuntomerkki on nähtävissä tässä yksilössä. Kehtosuomut voivat olla karvaisia tai karvattomia, tässä näkyy karvoja. (Otso: Oulu, Linnanmaa, tienvarsi)

 

Kahvinkorvikepostauksessa olemme maininneet voikukan, jonka juuresta tulee ihan toimivaa sumppia. Koko kasvi on hyödynnettävissä juuresta kukintoon. Kokeilujemme mukaan voikukan kukintoja voi laittaa menestyksekkäästi simaan tai vaikkapa kakkuun, johon ne tuovat paitsi makua myös pehmeää muhevuutta. Voikukan maitiaisnesteestä voi valmistaa kumia: keskiaasialaisesta lajista nimeltä kumivoikukka (Taraxacum kok-saghyz) saadaan erityisen laadukasta kumia.

Voikukka on diureettinen kasvi. Rohtokäyttöä on Rautavaaran (s. 205) mukaan paljon: maksavaivoista ja keltataudista moniin muihin vatsaontelon ja rauhasten tauteihin. Rautavaara kertoo, että tavallisesti rohdoksena käytetään myöhään syksyllä kerättyä, kuivattua juurta, mutta myös koko kasvia on käytetty rohdoksena joko kuivattuna tai tuoreena, ja "ehkä tehokkainta on tuoreesta voikukasta puristettu mehu".

 

Lähteet

 

  • Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
  • Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat. 10. painos, WSOY, 1981.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *