Saimme postia lukijaltamme Ulla-Maija Rouhiaiselta, joka oli tarkkaillut kukkia Helsingissä. Hän oli bongannut Lapinlahden sairaalan puistossa ja Hietaniemen hautausmaan muurin ulkopuolella sarjakukkaisen, jonka tunnistamiseen halusi varmistusta ensimmäisen postauksemme viitoittamana. Kasvi näytti ensinäkemältä paljolti myrkkykatkolta. Pyysimme Ulla-Maijalta kuvia, ja seuraavia tuntomerkkejä, joita lähdimme vertaamaan Luontoportin tietoihin:

1) Kokeile pyörittää varren ympärillä sormia. Onko sileä vai särmikäs? Huomaathan, että "sileänkin" varren pinnassa voi olla pitkittäisiä viiruja, jotka kuvassa voivat näyttää särmiltä.

2) Onko varressa punaisia/punertavia pilkkuja? Ota niistä kuva. Pilkkujen tyypillinen sijainti on varren alaosassa.

3) Ota kuva lehdestä

4) Kukkiiko jo? Onko katkuisaa tuoksua? Ota kuva kukinnon sivuprofiilista niin, että mahdolliset suojuslehdet näkyvät myös.

Tämä kasvi on eittämättä sarjakukkainen. Pääsarja suojuslehdetön, pikkusarjojen suojukset löytyy. (Ulla-Maija Rouhiainen: Lapinlahti, Helsinki. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

Varsi on sileän näköinen ja täplikäs. Viittaa myrkkykatkoon. Lehtilapa on kolmiomainen ja lehtien nivelkohdat ovat turvonneet. Tuppimaisuus ei sovi myrkkykatkon tunnusmerkkeihin. (Ulla-Maija Rouhiainen: Lapinlahti, Helsinki. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

Tässä nivelkohdat ovat vielä selvemmin näkyvissä. Punertavia täpliä näyttäisi olevan koko varren mitalta. Myrkkykatkolla täplät tyypillisesti olisivat painottuneet varren alaosaan. (Ulla-Maija Rouhiainen: Lapinlahti, Helsinki. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

Tunnistuksen lopputulos oli Mukulakirveli (Chaerophyllum bulbosum), syötävä kastanjan makuinen juurimukulallinen herkku, jota ennen perunan tuloa on viljelty paljonkin mukulan tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Myös lehtiä voi hyödyntää. "Luonnossamme kasvavat mukulakirveliesiintymät saattavat aivan hyvin liittyä kasvupaikkansa muinaiskyliin, tosin lajia on saatettu viljellä myöhemmin vallastalojen tai niiden alustalaisten tarhoissa. Lajia on aikanaan levitetty maahamme pohjoista Suomea myöten, mutta se näyttää pystyneen kotiutumaan vain etelään..."

Mukulakirvelin mukula. (Ulla-Maija Rouhiainen: Lapinlahti, Helsinki. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

Mukulakirvelin halmetta. (Ulla-Maija Rouhiainen: Lapinlahti, Helsinki. Tämän kuvan käyttö tämän blogin ulkopuolella vaatii erillisen luvan kuvaajalta.)

Esittelemme vielä saksankirvelin (Myrrhis odorata), jota on viljelty Suomessa hieman myöhemmin kuin mukulakirveliä. Sitä kannattaa etsiä vanhojen pihapiirien, erityisesti kartanoiden ja pappiloiden liepeiltä. Tämä makealle anikselle tuoksuva kasvi on hyvin käyttökelpoinen ryyti. Elias Lönnrot kirjoittaa kasvista seuraavaa: "Juurella ja ruoholla maustetaan ruokia. Myös ovat ne lievittäviä, rintataudeissa ja tupakan seassa ahdashenkisille hyödyllisiä. Lehmille lisää tämä ruoho maitoa."

Sarjakukkaisten heimo on siis todella laaja ja monipuolinen. Suorastaan haastava! Tämän sekä ensimmäisen postauksemme avulla pääsee tunnistuksessa kuitenkin hyvin alkuun.

Lähteet

Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi

Sarjakukkaisen tunnistustehtävä

Lähteet

Vastaa Peruuta vastaus