Maitohorsma (Epilobium angustifolium) on eräs Suomen helpoimmin tunnistettavia kasveja ja onhan se myös hurjan yleinen. Horsmaa kasvaa monenlaisilla aukioilla metsässä, joutomailla ja lähiöissä. Kuten ulkomaankielisestä nimestä "fireweed" ja suomenkielisestä vaihtoehtoisesta nimestä "palomaitohorsma" voi päätellä, maitohorsma kasvaa mielellään ensimmäisten kasvien joukossa metsäpalon jälkeen paloaukealla. Maito (myös "mjölkört") viittaa taas siihen, että kasvin ajatellaan lisäävän lehmien maidon tuotantoa. Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.

 

 

 

Suomessa kasvaa useita horsmalajeja, mutta nämä eivät mene maitohorsman kanssa käytännössä sekaisin. Maitohorsman tunnistaa helposti myös nuorena, kun siinä ei vielä edes ole niitä tunnusomaisia vaaleanpunaisia kukkia. Seuraavaa kevättä varten kannattaa jo painaa mieleen, missä isoja horsmia kasvaa, niin nuorten horsmien löytäminenkin helpottuu.

Maitohorsman varsia pidetään “Pohjolan parsana”, koska niitä voi käyttää parsan tapaisesti. Keitä maitohorsman varsia sopivan pitkään ja laita päälle vaikka voisulaa. Hyvää on, varsinkin jos varret ovat nuoria eivätkä loppukesän kuivia kepakoita. Jäykkiä tuntumaltaan horsman varret ovat toki jo ollessaan mehevän syömäkelpoisessa iässä, kun verrataan monien muiden ruohovartisten kasvien varsiin.

Osana kesän villivihanneskokeiluaan (Sigma-Inf: 4/2018, s. 18-19) Otso söi varsin runsaasti maitohorsmaa. Kokeilussa tuli huomatuksi ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin maitohorsma on villivihanneksena hyvin satoisa, helposti löydettävä ja helposti käsiteltävä (vrt. poltteleva nokkonen), ja sitä poimimalla saa nopeasti suurehkon määrän syötävää. Maitohorsma muodostuikin “luottokasviksi”, josta sai ripeästi aterian silloin, kun muut kasvit olisivat (varsinkin kaupunkiympäristössä) vaatineet enemmän aikaa. Toisekseen varsien lisäksi myös varren yläosan pienet lehdet ovat ihan hyvän makuisia, rouskuvat suussa mukavasti raakoina pureskeltuina ja ne saavat jäädä varsien päihin “parsa”-käyttötapauksessakin, jos keittäjällä on kiire. Pelkästään lehtiä kerättäessä varren lehdet saa helposti irti riipimällä vartta pitkin ylhäältä alaspäin, jolloin isoimmat lehdet irtoavat.

 

 

Terveysportin HerbalBasen mukaan maitohorsmaa on perinteisesti käytetty lääkinnällisessä tarkoituksessa eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttamiin virtsaamisvaivoihin tai ärtyneen virtsarakon hoitoon. Kliinisiä tutkimuksia ei tälläkään kasvilla ole tehty. Kasvin antioksidanttisia ominaisuuksia on tutkittu ja löydetty laboratoriotutkimuksissa.

Yrttikirjoista käyttöaiheita löytyy paljon, mutta tässä omakohtaisesti hyväksi havaittu vinkki: Horsmanlehtiteetä kannattaa käyttää vatsan rauhoittajana ruokavaliomuutoksissa, esimerkiksi kasvispainotteiseen ruokaan siirtyessä tai ulkomaan matkalla.  Tee on miedon ja hyvän makuista.

T. Rautavaara vinkkaa kirjassaan (s. 84-85) maitohorsman juuresta tulevan lähes yhtä hyvää kahvinkorviketta kuin voikukan juuresta. Juurakkoa voi hänen mukaansa kerätä sopivasta maasta jopa 5 kg tunnissa! Tässäpä vaikka ensi keväälle projekti kahvin omavaraistamiseksi. Samassa teoksessa on viittaus myös E. Lönnrotin tekstiin Suomen Kasvistossa: "Haivenet sopivat täytteeksi tyynyihin j.n.e; niistä taidetaan lankaakin kehrätä kynttilän sydämiksi. Juurivesat keväällä kelpaavat syödä parissina. Lehmät lypsävät hyvin tästä kasvista. Ansaitsisi viljellä kivisessä ja multaisessa maanlaadussa, joss metsää ynnä annetaan kasvaa."

Niin, maamme eturivin kasviharrastajiin kuulunut Lönnrot tajusi maitohorsman potentiaalin jo yli sata vuotta sitten, mutta jostain syystä harva Suomessa on maitohorsmaan tarttunut, Irwin Goodmania ja ehkä eteläpohjalaisia lukuun ottamatta. Mutta samaan aikaan Saksassa, tuota noin... Seuraavalle huhulle emme onnistuneet löytämään viitettä, mutta olemme joskus kuulleet, että Saksasta saapuisi Suomeen kesäturisteja nimenomaisena tarkoituksenaan maitohorsmien poiminta ja syöminen. “Ettekö te Dummkopf-suomalaiset itse syö näitä herkkuja?”

 

Lähteet

 

• Otso: Hardcore-lähiruoka-vegaanihaaste. Sigma-Inf: 4/2018, s. 18-19.
• Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat. 10. painos, WSOY, 1981.
• Terveysportti.fi HerbalBase -tietokanta 12.12.2018.
• YouTube. Irwin: Rentun ruusu. URL: https://www.youtube.com/watch?v=sIz6fMKPYFo