Tulisija tai nuotio pitäisi saada roihuamaan joko ilman teollisia sytytyttämisvälineitä tai sitten niiden kanssa, mutta ensin joka tapauksessa täytyy saada pieni määrä materiaalia syttymään hyvin. Eihän iso puukasa voi mitenkään muuten alkaa palaa. Mikä neuvoksi?

Leskenlehti (Tussilago farfara), kuusi (Picea abies), mänty (Pinus sylvestris), kataja (Juniperus communis), koivut (Betula), riidenlieko (Lycopodium annotinum) ja rahkasammalet (Sphagnum) ovat sytykekasveja (Aaltonen ja Corander).

Taulakääpä (Fomes fomentarius) lienee tunnetuin perinnesytyke ja kääpänä kuuluu tietysti sieniin eikä kasveihin. Vanhoissa tarinoissa mainitaan usein tulukset. Nykyään tuluksina myydään monenlaisia tehdaslähtöisiä kipinäntekovälineitä, mutta perinteisesti sana tarkoittaa yhdistelmää, jossa raudalla lyödään kiveen ja näin syntyvä kipinä napataan talteen taulaan. Taulakäävästä tehty taula-niminen aine on oleellinen siksi, että kipinä muuten sammuisi nopeasti, mutta taulassa kipinä aiheuttaa kytemistä ja näin taula säilyttää tulen riittävän pitkään, jotta isompi liekki ehditään saada aikaan sen avulla.

Taulakääpä ei aivan suoraan puusta otettuna ole taulaa. Partiowiki kertoo taulan valmistuksesta. Käävästä poistetaan kuori ja pillit. Huokoinen sisus käsitellään koivuntuhkalla tai ruokasoodalla, katso detaljit wikistä. Taulaa tasoitellaan hieman kosteana noin 3 mm paksuksi levyksi, josta on sitten kätevää napsaista tarvittava määrä sytytyskäyttöön.

E. Lönnrotin mukaan leskenlehti on myös taula-ainesta: "Lehdistä varsinensa ja juurista saadaan erinomaista taulaa, jos niitä kuivattuna muokataan ja vatkataan vähän ruutin kanssa." (Rautavaara s. 74) Leskenlehdestä teimme oman rohtopostauksensa viime vuonna.

Useakin lieko (Lycopodium) tuottaa niin sanottua kärpäsruutia. Kärpäsruuti on lieon itiöpölyä. Jos saat itiöt kuivina talteen, pölyllä voi leikkiä tulitaikamestaria. Tekniikkalaji sekin: en lähtisi kokeilemaan esimerkiksi lautasella olevan pölyn sytyttämistä, sillä parempi keino on ottaa pölyä kämmenelle, ottaa palava tulitikku käteen sopivassa asennossa ja vetäistä kättä alaspäin, jolloin pölähtävä kärpäsruudin ja ilman seos leimahtaa osuessaan liekkiin. Tämä kannattaa tietysti tehdä pimeässä, jotta välähdys näkyy kunnolla.

Ylen artikkeli rahkasammalesta kertoo, että sitä voi käyttää muun muassa hätäjuomaveden lähteenä, koska rahkasammalen sisältä puristamalla saatu vesi on happamuuden ansiosta turvallisempaa juotavaa kuin voisi luulla, ja onpa kasville käyttöä toisenkinlaiseen hätään liittyen. Niin sanottujen rahkasolujensa avulla rahkasammalet voivat varastoida vettä moninkertaisesti oman painonsa verran. Haavojen hoitoon rahkasammalta on käytetty historian aikana, ja se soveltuu myös pienten ihovaurioiden kuten hyönteisten pistojen lievittämiseen.

 

 

 

 

Lähteet

• Aaltonen T. ja Corander N.: Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit. Ab Eräperinne Oy, 1997.
• Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
• Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat. 10. painos, WSOY, 1981.