Köh ja niisk! Tätä kirjoitettaessa ei ole flunssan kulta-aika eli syksy… mutta nytpä on talviflunssat ja kohta kevätflunssat, joten eteenpäin, sanoi köhijä lumessa.

Yleisesti tunnettuja lämmittäviä rohtoja ovat valkosipuli (Allium sativum), inkivääri (Zingiber officinale) ja chili (useat Capsicum-suvun lajit). Jos viluttaa, niin näillä saa hien pintaan. Valkosipulin sanotaan olevan luonnon antibiootti, sillä se tappaa bakteereja. Näitä antibioottisesti vaikuttavia rohtoja ovat lisäksi hunaja ja kurkuma (Curcuma longa). Niistä voi tehdä flunssalääkkeeksi tahnaa tai viinietikkauutosta.

Hunaja on käypä hoito -suositusten mukainen yskänlääke lasten yölliseen yskään yli 1-vuotiaille. Ei alle 1-vuotiaille botulismivaaran takia. Hunaja on eläinrohdos, varmaankin niistä tunnetuin. Hunaja on antiseptinen aine, ja sitä käytetään myös lääkinnällisen voiteen ainesosana haavoihin niin ihmisillä kuin eläimillä.

Kuten aiemmassa postauksessamme totesimme, siankärsämö (Achillea millefolium) on monipuolinen terveyden edistäjä ja vaivojen vaimentaja. Mainitsimme myös, että Akilleen sotajoukot käyttivät siankärsämöä parannusyrttinä. Valitettavasti siankärsämökään ei ollut riittävä rohto Akilleelle, joka tunnetusti sai haavoittumattomuuden tullessaan lapsena kastetuksi Haadeksen rajajoessa Styks-virrassa, mutta jäi toisen kantapään kohdalta haavoittuvaksi, koska jostain täytyi pitää kiinni pulautuksen aikana. Troijan sodassa nuoli osui kantapäähän ikävin seurauksin, ja nykyäänkin Akilleen kantapää on nimitys heikolle kohdalle.

Onneksi nyt ei tarvitse suojautua sotajoukkoja vastaan, vaan nujerrettavana on “vain” flunssa ja sen oireet.

 

 

Joistakin punahattujen suvun (Echinacea) kasveista saadaan auringonhattu-uutteen nimellä apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myytävää tuttua rohdosta. Sen vaikutuksia on tutkittu paljonkin mm. Vogelin toimesta, joka on kaupallistanut rohdon ansiokkaasti.

Yleinen mauste, joka tunnetaan nimellä timjami, on tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris). Ajuruohoista tämä laji on eniten käytetty mausteena, ja voimakkain. Se kasvaa puutarhassa Suomessakin, mutta saattaa menehtyä.

Nämä sanat muuten menevät aina sekaisin: thyme, thymus (suomalaisittain tyymus) ja typhus (suomalaisittain tyyfus). Poistetaan sekaannus! “Thyme” on englantia ja tarkoittaa timjamia. “Thymus” on latinaa ja englantia ja tarkoittaa kateenkorvaa. “Typhus” on englantia ja latinaa ja on taudin nimi, mutta minkä taudin, se riippuu aikakaudesta ja kirjoittajasta, ainakin pilkkukuume ja lavantauti ovat vaihtoehtoja. Lisäksi meillä suomalaisilla on ihan oma sekaannuksemme: timjamin näkee joskus kirjoitettuna virheellisesti “tinjami”... Johtunee siitä, että suomen kielessä on monia “nj”-äänneparin sisältäviä sanoja, mutta “mj”-äänneparia ei juurikaan.

Timjamin parhaan maun ajankohdasta on kahdenlaista tietoa: ennen kukintaa ja kukinnan aikaan. Timjami kasvaa villinä Etelä-Euroopassa, hyvin vettä läpäisevässä maassa tai kalkkikivisessä maassa. Puutarhassa timjami menestyy hyvin kummun päällä. Nurmiajuruoho (Thymus pulegioides) on sukua timjamille. Nurmiajuruohoa kasvaa jonkin verran villiintyneenä Suomessa.

Timjamihauduke, johon laitetaan sipulia ja inkivääriä, on hyvä flunssalääke. Timjami kuuluu huulikkukkaisiin (Lamiaceae). Timjami on “hengitysyrtti”, auttaa kaikenlaisiin hengitysvaioihin kuten hengahsitukseen, sykään, poistaa limaa. Myös kasvovetenä tai haavaumiin voit käyttää. Jalkaveteen sitä voi laittaa sienitulehdusta estämään. Joihinkin kölninveden resepteihinkin kuuluu timjamia.

Lehmus, Suomen lajistossa tarkemmin metsälehmus (Tilia cordata), on puuna rauhoittava. Kansainväliset tiedon mukaan lapset laitetaan joissakin maissa nukkumaan lehmuksen alle, koska puu antaa silloin hyvät unet. Lehmusten eli siipilehmusten suvun (Tilia) lajeihin voit tutustua Laji.fi-sivustolla. Lehmus on useissa mytologioissa pyhä puu.

Lehmuksen kukalla on monia vaikutuksia. Se tukee verenkiertoa ja myös saa aikaan hikoilua eli on hiostuslääke: kun flunssaisena tulee kylmä olo, niin juuri silloin kannattaa tätä yrttiä nauttia. Samoin lehmuksenkukka alentaa verenpainetta, kun se laajentaa hiussuonia. Se auttaa migreeniinkin juuri tuosta syystä. Lehmuksenkukka rauhoittaa illalla, ja sitä käytetään pelkotiloihin. Kannattaa kerätä vain kukoistavia, tuoreita kukkia, ei tuleentuneita. Lehmus kukkii Suomessa heinäkuussa.

Lehmuksen lehtiäkin voi syödä. Niitä voi käyttää salaatteihin tai kääryleihin. Lehmuksessa on myös lima-aineita.

Timjami ja lehmus ovat hyvä yhdistelmä immuunipuolustukselle. Yhdistelmää käytetään myös kurkun ja nielun rauhoitukseen puhetyön tekijöille.

 

 

 

Heinäratamon (Plantago lanceolata) levinneisyys on vahvasti painottunut Etelä-Suomeen: kasvaa Ahvenanmaalla ja rannikolla. Saksankielinen nimi: der Spitzwegerich. Lehdet ovat kapeat.

Lehtiä käytetään keuhkoalueen sairauksiin, haavoihin kuten ratamoja yleensäkin, ötökänpuremiin, tätäkin on salvoissa, suun limakalvojen hoitoon käytetään myös. Saksassa tästä tehdään kiirastorstain keitto. Lima-aineiden ansiosta hyvä haavoihin ja limakalvoille, vähän kuin sukulaiskasvinsa psyllium.

 

 

Kuusesta eli metsäkuusesta (Picea abies) keväällä tai alkukesällä saatavat kuusenkerkät ovat terveellistä tavaraa. Kuusenkerkissä on haihtuvia terpeenejä, jotka ovat hyviä hyviä hengitysteille. Perinteinen resepti on kuusenkerkkäsiirappi, mutta kerkistä voi uuttaa vaikka alkoholiuutosta eli tinktuuraa tai syödä sellaisenaan. Kuvan kuusenkerkästä löydät havupuupostauksestamme.

 

Lähteet

• Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi