Nyt hartaana. Pihlaja (Sorbus aucuparia) on suomalaisten muinainen pyhä puu, johon on viittauksia mm. Kalevalassa.
Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa,
pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät,
joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan
nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten.
Sorbus-suvussa on monenlaisia pihlajia, mutta tämä kotimainen tilhien suosikki on lähteestä riippuen suoraan nimetty kotipihlajaksi, tai, kuten Luontoportissa asia esitetään, "kotipihlaja" on nimitys alalajille etelänkotipihlaja (ssp. aucuparia) ja erikseen on alalaji pohjanpihlaja eli pohjankotipihlaja (ssp. glabrata).
Kotipihassa pihlaja kasvaa Kalevalassakin jopa useassa kohdassa, joista tässä yksi:
Jää nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi!
Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
Jää nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi!
Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
Jääpä, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi!
Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
Vaikka pihlaja ei ole rakennuspuuna tunnettu, löytyy sillekin käyttökohteensa. Solovetskin luostarissa sain kuulla metallittoman rakentamisen perinnetiedon, että kupolien kattopaanut ovat haapaa ja niiden kiinnitysnaulat pihlajaa. Taipuisuutensa ja kestävyytensä ansiosta pihlajaa on käytetty esimerkiksi haravan piikeissä.
Pihlajanmarjaa kerätessä kannattaa huomata, että eri puuyksilöissä voi olla suuria eroja marjojen happamuudessa. Maistamalla löytyvät nämä makeammat rodut. Eräs jalostettu pihlajarotu (Sorbus aucuparia var. moravica tai var. dulcis) marjoo erityisen makeita ja suuria epähedelmiä. Pakkasen puraistessa myös kotipihlajan marjat makeutuvat, kun niistä hajoaa omenahappoa ja parkkiaineita.
Maistahan keväällä pihlajan lehtisilmuja, niin saat yllättyä niiden aromikkaasta karvasmantelimaisesta mausta. Ne käyvät hiostettuina ja/tai kuivattuna teeaineksiksi tai maustamaan vaikkapa salaatteja.
Rohtona on pihlajanmarjaa käytetty reumatismiin ja keuhkovikoihin. Marjoilla saattaa olla lievä ulostava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus.
Lähteet
- Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
- Rautavaara T.: Mihin kasvimme kelpaavat, s. 126-131. 10. painos, WSOY, 1981.