Mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja pajut (Salix) sisältävät erilaisia salisylaatteja. Tietelijät lienevät nimenneet molekyyliryhmän pajujen lattarinimen mukaan, kun on niin paljon samanlaisia äänteitä nimissä. Entä mitä tuttua onkaan mesiangervon vanhassa latinankielisessä nimessä Spiraea ulmaria? Siitä on Aspiriini saanut nimensä. Toisin kuin monet luulevat, pajut ja mesiangervo eivät oikeasti sisällä asetyylisalisyylihappoa (Aspiriinin vaikuttava aine), vaan ainoastaan erilaisia salisylaatteja, joista eräästä Bayerin lääketehtailijat ovat kemiallisesti tehneet asetyylijohdannaisen. Monilla salisylaateilla on kipua ja kuumetta poistavia vaikutuksia, ja niistä asetyylijohdannainen on tehokkain. Kasveissa siis on useita toimivia molekyylejä, kun taas pillerissä on vain yhtä mutta tosi ytyä.

EMA (Euroopan kasvisrohdoskomitea) “on hyväksynyt mesiangervon kasvirohdosvalmisteille perinteeseen perustuvaksi käyttöaiheeksi nuhakuumeen tukihoidon ja lievien nivelvaivojen hoidon”. Kasvin sisältämien salisylaattien vuoksi astmaatikkojen tulee suhtautua varauksella mesiangervorohdosten käyttöön. (Terveysportti HerbalBase)

EMA:n mukaan pajun kuoresta (sen sisältämästä salisiinista) elimistössä syntyvän salisyylihapon määrä on pieni, ja lääkevaikutukset saattavat aiheutua muistakin pajun kuoressa olevista molekyyleistä. Käyttöaiheiksi pajun kuorelle EMA listaa käytännössä samat kuin yllä mainitut mesiangervon käyttöaiheet ja lisäksi päänsäryn. Aspiriini onkin pitkään käytetty lääke juuri näihin vaivoihin ja joillakin yksilöillä se on parhaiten päänsärkyyn toimiva lääke.

H. Kressin mukaan mesiangervossa on salisylaattien lisäksi myös tanniineja ja lima-aineita. Tämä on farmaseuttisesti mielenkiintoista, sillä nämä aineet todennäköisesti suojaavat vatsaa salisylaattien aiheuttamilta sivuvaikutuksilta. Tulehduskipulääkkeiden tapaan salisylaatit voivat aiheuttaa mahasuolikanavan verenvuotoja, mahahaavaa ja närästystä, mutta mesiangervossa “Somac” (vatsansuojalääke) tulee mukana paketissa...

 

Kuohuvat makutöyhdöt

 

Luulisi niin hienoaromisen kasvin kuin mesiangervo olevan harvinainen tai ainakin vaikeasti löydettävä, mutta tätähän on tarjolla lähes joka paikassa. Mesiangervo kasvaa teiden ja ojien varsilla, rannoilla ja peltojen liepeillä koko Suomessa. Mesiangervo, joka kuuluu ruusukasvien heimoon (Rosaceae), maistuu pikantin hunajaiselta. Tuoksun perusteella saa hieman aavistusta kielellä voimakkaammin maistuvasta aromista. Kukkien hienoon tuoksuun myötävaikuttaa muun muassa vanilliini, jota niissä on. Voimakas, myös karvasmantelimainen aromi tosin jakaa mielipiteitä, joten muodosta oma mielipiteesi ojan laidalla.

Mesiangervo on helppo tunnistaa ja kukkia on helppo kerätä: kunnon saaliin löytämiseen ei yleensä mene kauan eikä touhussa tarvitse edes juuri kyykistyä kasvin korkeuden ansiosta. Lehtituntomerkkien ansiosta kasvin tunnistaa jopa silloin, kun kukinnot eivät ole apuna. Myös kyläkellukalla (Geum urbanum) on samantapaiset pienet “välilehdet” isojen lehtien kanssa vuorottelevina varrella, mutta kyläkellukan erottaminen mesiangervosta ei ole vaikeaa: lehden yleismuoto on selvästi erilainen, ja kyläkellukan lehti on hento ja pehmeä siinä missä mesiangervon on kova. Kyläkellukan juurakko on erään lähteen mukaan neilikan tuoksuinen, erikoinen kokemus. Kyläkellukkaa esiintyy lähinnä eteläisessä Suomessa.

Etelä-Suomessa voi ihmetellä myös toista Suomessa luonnonvaraisena esiintyvää angervolajia: sikoangervoa (Filipendula vulgaris). Puutarhakasveina viljellään useita angervolajeja, esimerkiksi jättiangervoa (Filipendula kamtschatica). Viitapihlaja-angervo eli pihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on ärsyttävä puutarhakasvi ja Suomen luonnolle haitallinen vieraslaji: se nimittäin leviää maavartensa avulla hyvin hanakasti ja on vaikea hävittää. En laittaisi puutarhaani.

 

 

 

 

Kuivattu mesiangervo säilyttää makunsa pitkäänkin säilöttynä. Paitsi jalkakylpyyn voit käyttää kasvia myös yläpään nautintoihin. Jäätelön päälle mausteena ripoteltuna on se oikein oivaa. Jouni Toivasen kirjassa olevan vinkin mukaan mesiangervo sopii hyvin viinietikan maustamiseen, ja tätä aionkin kokeilla.

Kuvittelisimme, että siman mausteena mesiangervo voisi toimia oikein hyvin. Erilaisiin juomiin sitä on historian saatossa käytettykin. Kuinka ollakaan, ruotsiksi eräs tämän pidetyn kasvin nimistä on mjödört eli simayrtti.

 

Kissa pensaassa

 

Pajuja on Suomessa kymmeniä lajeja. Pajulajien erottaminen toisistaan on joskus hankalaa, mutta onneksi kaikki Suomen pajut ovat myrkyttömiä ja niitä kaikkia voi käyttää rohdoskokeiluihin. Kuivattua pajunkuorta kannattaa hauduttaa juomaksi jopa puoli tuntia ennen päänsäryn lääkitsemistä. Tinktuurauutoskin toimisi.

Pajuilla on tärkeä rooli pääsiäisen vietossa. Pajunoksilla virvotaan mm. tuoreeks ja terveeks, ja pehmoiset pajunkissat eli pajujen kukka-aihiot ovat pääsiäisen ja kevään merkki. Vasta sitten, kun pajunkissat ovat muuttuneet varsinaisiksi kukiksi, näkee niistä eron emi- ja hedekukkien välillä. Pajunkissojen alkoholiuutteella voi "hillitä hormoniylilyöntejä" teineillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla.

 

Lähteet

• Henriette's Herbal Homepage: Mesiangervo – vuoden 1994 hyötykasvi.
• Luontoportti. URL: www.luontoportti.fi
• Terveysportti.fi HerbalBase -tietokanta 9.9.2019.