Siirry sisältöön

Lepät

Tervaleppä (Alnus glutinosa) ja harmaaleppä (Alnus incana), koivukasvien heimosta (Betulaceae), ovat rantojen tuttuja puita. Lepät kestävät veden kanssa kosketuksissa oloa todella hyvin, eivätkä ainoastaan pystyssä ollessaan. Nimittäin ne ovat hyviä vedenalaiseen rakentamiseen. Sanoopa jopa Lönnrot näin: “Leppäpylväillen ovat kaupungit Venetsia, Ravenna isommaksi osaksi raketut.”

Kansan syvien rivien mukaan leppähalko on savusaunassa poltettavaksi parasta puuta. Miksikö? Riippuu siitä, keneltä kysyy. Vastaus on yleensä joko se, että lepästä ei tule savusaunaan “kitkua”, tai se, että leppä ei kipinöi poltettaessa. Varmaankin molemmat ovat todellisia leppähalon etuja!

Savujutut jatkuvat. Lepän kuivattua kuorta voi polttaa suitsukkeen tapaan. Tuoksu on yllättävän lähellä itämaisia käryttäviä tikkuja.

Kerran minulta arvuutettiin, miksi runossa tai vanhassa sanonnassa esiintyy lause “veri leppänä virtasi”. Jos olet nähnyt kaadettuja leppiä, pysähdy hetkeksi miettimään mahdollista selitystä ennen kuin luet eteenpäin. Valmista? Kuulemma koko leppä-sana tarkoittaa alun perin verta, ja näihin puihin se liittyy siten, että kaadetun lepän puuaines punertaa. Ehkei se aivan verenpunaisena hohda, mutta punertavaa oranssinruskeaa siinä näkyy selvästi vahvemmin kuin vaikkapa koivussa. Leppäkertun nimi ei tule siitä, että tämä hyönteinen söisi lepän lehtiä. Ei se niitä edes syö, koska on petoeläin. Verenpunainen värihän se tietysti löytyy tämänkin leppäaiheisen nimeämisen takaa.

Paitsi punaisuutensa, myös vihreytensä osalta leppä on poikkeuksellinen puu: se pudottaa lehtensä vihreinä, koska typensitojasienten ansiosta sen ei tarvitse kerätä vihreää lehdistä varastoon syksyllä.

 

Harmaaleppä
Harmaalepän lehti on toissahainen ja ainakin jonkin verran suippokärkinen. (Otso: Tampere, Lukonmäki, tienvarsi)

 

Harmaaleppä
Lepän “kävyt” ovat puutuneita emikukintoja. Varsinaisesti käpy-sana tarkoittaa havupuiden kovettunutta tähkämäistä emikukintoa. Tämä leppäyksilö on harmaaleppä, mutta käpyjä on myös tervalepässä. (Otso: Tampere, Lukonmäki, tienvarsi)

 

Leppä
Lepän kävyt koristavat oksia talvellakin, jolloin ne ovat myös helposti poimittavissa. (Erikoiskuvaaja: Joutsniemenharju, Joutsa)

 

Harnaaleppä
Harmaalepän hedekukkien muodostamia norkkoja. Nämä eivät ole vielä auenneet pörröisen näköisiksi, riippuviksi norkoiksi. Harmaalepän lehden väritys on alapuolelta harmahtava. (Otso: Tampere, Lukonmäki, tienvarsi)

 

Tervaleppä
Tervalepän nimi niin suomeksi kuin latinaksikin viittaa tahmeaan aineeseen, jota tervalepässä usein tuntuu lehtiä koskiessa. Tahma-aine ei näy tässä kuvassa, mutta voit kokeilla sitä omin sormin, kun kohtaat tervalepän luonnossa. Tervalepän lehdet ovat usein lanttokärkisiä tai tasakärkisiä toisin kuin suippolehtisemmällä harmaalepällä. (Otso: Oulu, Kiiminki, hiekkainen rantamaasto)

 

Lepänkäpyteetä voi käyttää suoliston rauhoittamiseen. Se on neutraalin makuista, joten sitä voi juoda suuria määriä. Jo muutaman päivän käytön jälkeen suoliston tulehdusoireet voivat lievittyä. Samaan aikaan kuitenkin ruokailu- ja elämäntapamuutosten pitäisi tukea paranemista, jotta tulehduksen aiheuttavat syyt poistuisivat ja lepänkäpykuurin voi pikku hiljaa lopettaa. Lepän parkkiaineet supistavat kudoksia, eli se on niin sanottu astringoiva yrtti. Jos kudos on turvonnut tai tulehtunut, astringoiva yrtti vetää kudosta kasaan. Myös lepän kuorta voidaan käyttää samaan tarkoitukseen, mutta mielestäni kävyt ovat esteettisempiä ja näppärämpiä kerätä.

Värjäävyytensä vuoksi kaarnaa tai käpyjä ei kannata käyttää kylvyissä. Mieluummin käytä lehtiä hauteen tapaan. Lepänsiitepölyallergikkojen kannattaa luonnollisesti välttää leppärohtoja, jollei sitten halua siedätyshoitaa itseään.

 

Leppä
Lepän “kävyistä” uutettua juomaa. Raaka-aineeksi kelpaa yhtä hyvin tervaleppä kuin harmaaleppä. Maku on tanniininen ja helposti juotava. (Otso)

 

Lähteet

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *